Helsingin yliopisto
Kuten edellä sanoin, Mooses kielsi implisiittisesti lasten heitteille jättämisen julistaessaan kuolemantuomion niille, jotka aiheuttavat äidille keskenmenon siinä vaiheessa, kun sikiö on jo täysin muotoutunut. Näkemys siitä, että lapsi on vielä kohdussa ollessaan osa tulevaa äitiä, on kiistatta yleinen niin elämää teoreettisen tietämyksen perusteella tutkivien luonnonfilosofien keskuudessa kuin myös maineikkaimpien lääkäreiden. Viimeksi mainitut tutkivat ihmisiä sekä ulkoisesti että anatomiaa huolellisesti soveltaen sisäisesti siksi, ettei pieninkään ihmiselle vaaraa aiheuttava tekijä jäisi hoidossa huomaamatta.
Mutta kun lapsi on syntynyt ja erotettu elimistöstä, jonka kanssa se on ollut samaa olentoa, siltä ei puutu mitään ihmisyyteen vaadittavista tekijöistä. Siksi lapsenmurha on kiistatta murha, sillä lain määräys ei perustu ikään vaan ihmissuvun arvoon.
Jos ikä kuitenkin otettaisiin huomioon, lapsenmurha on minusta vielä paljon suurempi syy suuttumukseen. Aikuisten riitoihin ja erimielisyyksiin voidaan esittää lukuisia järkeviä syitä. Mutta kun puhutaan vauvoista, jotka ovat juuri nähneet päivänvalon ja tulleet ihmisten maailmaan, sellaista äärimmäistä viattomuutta vastaan ei voi esittää edes vääriä syytteitä. Niin ollen niitä, jotka ryhtyvät pahuuteen näiden kaltaisia vastaan, on pidettävä ihmisistä kaikkein julmimpina ja armottomimpina. Pyhä laki vihaa heitä ja on julistanut heidät syypäiksi rangaistukseen.
Spec. leg. 117-119
Käännös Minna Laine ja Risto Uro