Uskollisuus avioliitossa

Risto Uro

Jeesuksen opetuksessa avioerosta näkyy myös patriarkaalisen omistusajattelun vastainen pyrkimys. Markuksen evankeliumi puhuu tasapuolisesti sekä miehen että naisen aviorikoksesta (10:11-12). Myös Matteuksen versio edellyttää, että mies voi tehdä aviorikoksen hylätessään vaimonsa ja ottaessaan uuden puolison (19:9) tai naidessaan toisen hylkäämän naisen (5:32). Tällaisessa aviorikoksessa ei ole kyse loukkauksesta toisen miehen omistusoikeutta kohtaan.

Patriarkaalisen avioliittokäsityksen vastainen on myös Paavalin näkemys, jonka mukaan ”vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon” (1 Kor. 7:4). Tämä periaate näyttäisi edellyttävän, että miehen avioliiton ulkopuolinen seksi on loukkaus myös naisen omistusoikeutta kohtaan.

Mieheltä vaadittu aviollinen uskollisuus ei ollut ennen kuulumatonta antiikin maailmassa. Jotkut antiikin kirjoittajat pitivät miehen pidättäytymistä avioliiton ulkopuolisista tärkeänä ihanteena.

Paavalin ajatus miehen ja naisen yhtäläisestä omistusoikeudesta toinen toistensa ruumiiseen ei sekään ole ainutlaatuinen. Sama periaate on löydettävissä myös Paavalin aikalaisen, stoalaisen filosofin Musoniuksen lauselmissa. Musoniuksen mukaan aviopuolisot eivät saa pitää omanaan, ”eivät edes omaa ruumistaan”. Musonius mukaan miehen seksuaalisen aktiviteetin tulisi rajoittua pelkästään avioliittoon, ja sen tulisi tähdätä lasten hankkimiseen, ei mielihyvään. Seksisuhteet prostituoituihin tai orjiin Musonius katsoi häpeällisiksi.

Musoniuksen kritiikki miehen avioliiton ulkopuolisia suhteita vastaan perustuu ainakin osittain perinteelliselle näkemykselle miehen hallintavallasta. Kuulijaa kehotetaan pohtimaan sitä mahdollisuutta, että miehen vaimolla olisi seksisuhteita miesorjaansa. Tämän ilmeisen epätodennäköisen esimerkin tarkoituksena on osoittaa, etteivät miehet saa olla moraalisesti huonompia kuin naiset, jotka ovat heikompia ja miesten hallintavallan alaisia.

Naisen aviollinen uskollisuus omaa miestään kohtaan oli antiikin maailmassa itsestään selvä vaatimus toisin kuin miehen, jonka kohdalla kyse oli erityisestä kilvoittelusta kohti hyveellistä ja hallittua elämää.