Helsingin yliopisto
Ulla Tervahauta
Ensimmäiset orjat Kreikassa ja Roomassa samoin kuin muissakin antiikin yhteiskunnissa olivat kyseisen yhteisön ulkopuolisia henkilöitä. Erityisesti sotavankien, mutta myös merirosvojen vangitsemien ihmisten kohtalona oli usein tulla myydyksi orjaksi. Augustuksen rauhan aikana ja siitä eteenpäin sotavankeja ei aina ollut saatavilla: tuolloin orjiksi otettiin mm. hylättyjä lapsia. Orjien omista jälkeläisistä tuli automaattisesti orjia.
Sotien seurauksina orjuuteen joutui juutalaisiakin. Kun keisari Vespasianus voitti Juutalaissodan vuonna 70 jKr., lähes satatuhatta juutalaista vangittiin ja vietiin orjiksi. Hadrianus kukisti juutalaiskapinan 100-luvun jKr. alussa, jolloin suuri määrä juutalaisia myytiin jälleen orjiksi.
Velkaantuminen oli usein tie orjuuteen, sillä mies saattoi asettaa itsensä, vaimonsa tai lapsensa velan pantiksi. Jos hän ei kyennyt maksamaan velkaansa, seurauksena oli orjaksi myyminen. Velkaorjuus tunnetaan myös Vanhasta testamentista.