Mies antiikissa

Mosaiikkilattia Ostiassa. Kuva: Kirsi Siitonen

 

Susanna Asikainen

Antiikin kirjallisuudessa miehet ja naiset esitetään toisilleen vastakkaisina. Miehisiä ominaisuuksia ovat voimakkuus, rohkeus ja rationaalisuus, kun taas naiset esitetään heikkoina, pelokkaina, irrationaalisina ja heikkotahtoisina. Miehisyyden tuntomerkeistä tärkein on itsekontrolli. Antiikissa ei kuitenkaan ollut yksimielisyyttä siitä, mitkä kaikki ominaisuudet olivat miehisiä. Osa miehistä piti vihastumista miehisenä, kun taas useiden filosofien, muun muassa Plutarkhoksen ja Senecan mukaan vihastuminen ei ollut miehistä. Nämä stereotypiat eivät kuitenkaan välttämättä vastanneet todellisuutta. Ne ainoastaan osoittavat, millaisia miesten ja naisten oletettiin olevan, ei sitä, miten he todellisuudessa käyttäytyivät.

Osa filosofeista, esimerkiksi Aristoteles pitää miestä naista parempana. Toiset, kuten stoalaiset filosofit, puolestaan näkevät miehet ja naiset tasavertaisina kyvyiltään. Tosin hekin mieltävät tietyt roolit ja tehtävät ainoastaan toiselle sukupuolelle sopivina.

Sukupuoliroolien nähtiin perustuvan luomisjärjestykseen. Erilaisia rooleja havainnollisti naisten ja miesten erilainen anatomia. Lääketieteessä sukupuolia pidettiin olemukseltaan samanlaisina. Ainoa ero oli siinä, että naisen sukupuolielimet olivat sisäänpäin kääntynyt versio miehen sukupuolielimistä. Niinpä naisen tehtävät olivat kotona, mies puolestaan toimi kodin ulkopuolella, julkisessa elämässä.

On kuitenkin tärkeää huomata, etteivät miehisinä ja naisellisina pidetyt ominaisuudet välttämättä vastanneet anatomista sukupuolta. Naisten oli mahdollista olla miehekkäitä siinä missä jotkut miehet olivat naismaisia. Naiset, joilla oli miehekkäitä piirteitä, olivat kuitenkin poikkeuksia. Plutarkhos antaa useita esimerkkejä naisista, jotka osoittavat rohkeutensa vaikeissa tilanteissa. Myös stoalaisen Musonius Rufuksen mukaan naisen tulee olla rohkea, koska muuten hän ei voi olla hyveellinen.

Naisia ja miehiä pidettiin toisilleen vastakkaisina, mutta kaikki miehetkään eivät olleet samanarvoisia. Miehekkyys riippui sosiaalisesta asemasta. Orjia ei pidetty todellisina miehinä. Miehekästä käytöstä odotettiin eniten vapailta miehiltä, erityisesti yläluokalta.

Vapaatkaan miehet eivät voineet olla täysin varmoja omasta miehekkyydestään. Maskuliinisuus ei ollut pysyvä tila, jonka pystyi saavuttamaan kiistattomasti. Sen sijaan maskuliinisuus oli jatkuvasti muiden miesten tarkkailun alla, ja se saatettiin milloin tahansa kyseenalaistaa.

Antiikin yhteiskunnassa kunnian saaminen ja häpeän välttäminen oli tärkeää. Mies sai kunniaa itselleen muun muassa suostuttelemalla muita puolelleen. Julkinen puhe olikin tärkeä miehekkyyden mittari. Tärkein miehekkyyden kriteeri oli kuitenkin hallitseminen, miehen tuli kontrolloida sekä itseään että muita hänen valtansa alla olevia. Hallituksi tuleminen ja omille mielihaluille alistuminen tekivät miehestä naismaisen. Myös ruumiillisen koskemattomuuden menettäminen tuotti miehelle häpeää.