Juutalainen perhe

Risto Uro

Useimmat antiikin perheistä tunnetut yleiset seikat pitävät paikkansa myös juutalaisen perheen kohdalla kulttuurisista ja uskonnollisista eroista huolimatta. Avioliitto perustui patriarkaaliseen järjestykseen. Se oli ennen muuta taloudellinen ja laillisten lapsien hankkimista varten tarkoitettu instituutio. Orjat olivat osa myös juutalaista perheyhteisöä.

Juutalainen laki salli moniavioisuuden, mikä oli selkeä ero roomalaiseen ja kreikkalaiseen aviokäytäntöön verrattuna. Yksiavioisuus oli kuitenkin vallitseva käytäntö ajanlaskun alun juutalaisessa yhteiskunnassa. Joitakin esimerkkejä myös moniavioisuudesta on säilynyt.

Juutalaiset suosivat endogamiaa ts. avioitumista oman ryhmän jäsenen kanssa, usein lähisukulaisen. Tässä suhteessa heidän avioliittokäytäntönsä oli lähempänä kreikkalaista kuin roomalaista tapaa. Viimeksi mainitut eivät pyrkineet etsimään tyttärilleen puolisoita ennen muuta lähisukulaisten parissa, kun taas kreikkalaisessa kulttuurissa tämä oli tavallista (erityisesti suosittiin veljentyttären ja hänen setänsä välisiä liittoja). Juutalaisten tapaan myös kreikkalaiset pitivät avioliittoa omaan kansaan kuulumattomien kanssa vaarallisena.

Vanha testamentti ei ota suoraan kantaa lasten heitteillejättöön, joka oli sosiaalisesti ja juridisesti hyväksytty käytäntö kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Juutalaisista lähteistä ei löydy viitteitä siitä, että tämä käytäntö olisi ollut hyväksytty juutalaisessa kulttuurissa. Sen sijaan eräät ajanlaskun ajan juutalaiset kirjoittajat tuomitsevat jyrkästi vastasyntyneiden hylkäämisen.

Patriarkaalisen järjestyksen lieventymisestä näkyy esimerkkejä myös juutalaisessa kulttuurissa. Kirjallisuudessa ja muissa lähteissä esiintyy naisia, joiden asema yhteisössään on ollut merkittävä. On esimerkiksi löydetty piirtokirjoituksia, jotka osoittavat, että juutalaiset naiset ovat voineet toimia synagogan johtajina ja muissa merkittävissä tehtävissä.