Kreikkalais-roomalaiset lähteet

Aristoteles: perheen valtasuhteet

 

Aristoteleen (384-322) vaikutus länsimaiseen ajatteluun ja yhteiskuntakäsitykseen on ollut merkittävä. Teoksessaan Politiikka Aristoteles käsittelee perheyhteisöä kaupunkivaltion pienimpänä osana, jossa on nähtävissä sama rakenne kuin valtiossakin. Perheyhteisön hierarkia toistuu myös ihmisen sielun rakenteessa.

Jokainen kaupunkivaltio on muodostunut tilayhteisöistä. Taloudenhoidon osat puolestaan vastaavat niitä osia, joista tilayhteisö koostuu. Täydellinen tilayhteisö puolestaan koostuu orjista ja vapaista. Kun kerran tutkimuksessa on aloitettava pienimmistä osista ja kun tilayhteisön ensimmäiset ja pienimmät osat ovat isäntä ja orja, aviomies ja vaimo sekä isä ja lapset, on tarkasteltava, mitä kukin näistä kolmesta asiasta on ja millaisia niiden pitää olla.

Politiikka 1.3

Taloudenhoidossa on kolme osaa: ensiksi orjiin kohdistuva valta, josta edellä oli puhe, toiseksi isän valta ja kolmanneksi aviosuhteeseen liittyvä valta.

Aviomies hallitsee sekä vaimoa että lapsia siten kuin vapaita hallitaan, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla, vaan vaimoa valtiomiehen ja lapsia kuninkaan tavoin. Miespuolinen on luonnostaan naispuolista sopivampi hallitsemaan, aivan kuten vanhempi ja varttuneempi on nuorta ja kypsymätöntä sopivampi, ellei nyt jossakin esiinny aivan luonnonvastaista suhdetta. Valtiollista valtaa käytettäessä hallitsija ja hallittava vaihtavat useimmissa tapauksissa paikkaa. Päämääränä on se, että hallitsija ja hallittu pysyisivät luonnoltaan tasaveroisina eivätkä erottuisi toisistaan.

Kuitenkin silloin, kun toinen hallitsee ja toista hallitaan, yritetään luoda ero kunniamerkkien, arvonimien ja muiden kunniaosoitusten avulla. Esimerkki tästä on se, mitä Amasias sanoi jalkojenpesuvadistaan. Miehen suhde naiseen pysyy kuitenkin aina samanlaisena.

Lapsiin kohdistuva valta on kuninkaallista. Isän valta perustuu rakkauteen ja korkeampaan ikään, ja juuri sellaista kuninkaanvalta on. Siksi Homeros kutsuukin Zeusta oikein jumalten ja ihmisten isäksi, sillä hän oli kaikkien näiden kuningas. Kuninkaan tulee erottua luonnostaan alamaisistaan, mutta olla kuitenkin samaa sukua näiden kanssa. Tällainen on myös vanhempien suhde nuorempiin ja isän suhde lapsiin.

Politiikka 1.12

Sielua koskeva tieto johdattaa meidät heti tähän tulokseen. Sielussa on luonnostaan hallitseva ja hallittu osa, joilla on eri hyveet, nimittäin toisaalta järkevälle sielunosalle kuuluvat hyveet ja toisaalta järjettömälle sielunosalle kuuluvat. Sama koskee selvästi myös muita tapauksia. Useimmissa tapauksissa on siis olemassa luonnostaan hallitseva ja luonnostaan hallittu. Vapaa hallitsee eri tavalla orjaa kuin mies naista tai isä lasta. Kaikilla näillä on mainitut sielun osat, mutta eri tavalla. Orjalla ei ole lainkaan harkitsevaa sielunosaa. Naisella sen on, mutta se on vailla arvovaltaa. Samoin lapsella se on, mutta se on kehittymätön.

Politiikka 1.13

Suom. A.M. Anttila teoksessa Aristoteles, Teokset VIII (Gaudeamus 1991)