Helsingin yliopisto
Risto Uro
Roomalainen oikeustaju ei rohkaissut perheenisiä mielivaltaiseen tyranniaan. Perheen eettisenä ihanteena oli pietas, jolla tarkoitettiin perheenjäsenten keskinäistä kiintymystä, uskollisuutta ja perheen oikeudenmukaista hallintoa.
Ankaran patriarkaalisuuden sijasta ajanlaskun alun eettisessä opetuksessa nousee esille kohtuullisen ja lempeän vallankäytön ihanne. Esimerkiksi filosofi Plutarkhos (40-120 jKr.) puhui puolisoiden välisistä kiintymyksestä ystävyydestä ja ymmärryksestä sellaisissa avioliitoissa, jotka perustuivat rakkauteen. Mies on perheen pää, mutta hän ei saa hallita vaimoaan ankarasti, ”vaan niin kuin sielu hallitsee ruumista”.
Kristityt perivät tämän ihanteen, jossa korostettiin perheenpään kohtuullista ja rakastavaa vallankäyttöä. Erityisen selvästi tämä käy ilmi Paavalin jälkeen kirjoitetuissa kirjeissä, joiden ns. huoneentauluissa annetaan kristityille ohjeita oikeasta perhe-elämästä.