Helsingin yliopisto
Seksuaalisuus antiikin maailmassa
Risto Uro
Seksuaalisuutta ei kreikkalais-roomalaisessa maailmassa mielletty omaksi, selkeästi rajautuneeksi elämänalueekseen, joka olisi nähty keskeisenä tekijänä ihmisen persoonallisen identiteetin muotoutumisessa. Seksuaalisesta käyttäytymisestä keskusteltiin osana ihmisen halujen ja nautintojen hallintaa ja oikeaa käyttöä. Erityisen läheinen yhteys nähtiin seksillä ja ravinnon käytöllä.
Sukupuolihaluun ei liitetty samanlaista häpeän leimaa kuin myöhemmässä kristillisessä kulttuurissa. Kreikkalais-roomalaiset moralistit eivät luoneet yksityiskohtaisia ohjeita sallituista tai kielletyistä sukupuolisuhteista tai seksuaalisuuden aktiviteetin tekniikoista. Sen sijaan he korostivat kohtuullisuutta ja nautintojen oikeanaikaista käyttöä. Vapaan miehen oletettiin myös seksielämässään toteuttavan samoja miehekkäitä hyveitä kuin julkisessa elämässään: kohtuullisuutta, itsensä hillitsemistä ja järkevyyttä.
Seksin liiallinen harjoittaminen ei ollut haitallista pelkästään miehen julkiselle maineelle vaan myös terveydelle. Seksuaalisen aktiviteetin uskottiin heikentävän ja kuivettavan ruumista ja siksi ainakin tietyissä olosuhteissa muodostavan terveydelle haitan. Erityisesti elämänvoimalla tärkeän siemennesteen menettämistä pidettiin mahdollisena vaaratekijänä ruumiin tasapainon säilymiselle.
Kirkkoisät omaksuivat paljon antiikin nautintoja koskevasta filosofisesta ja lääketieteellisestä keskustelusta. Ruokavalion ja seksin läheinen yhteys korostuu myös askeettisten teologien kirjoituksissa. Paastosta muodostui keskeinen väline taistelussa seksuaalista halua ja kiusausta vastaan. Käytännön taustalla oli uskomus, jonka mukaan liiallinen syöminen ja erityisesti raskaat ruuat kuten liha nostivat ruumiin lämpöä ja kiihottivat siten ihmisen seksuaalista halua.