Naiset ja asketismin houkutus

Ulla Tervahauta

Antiikin naisen tärkein tehtävä oli synnyttäminen, olipa hän vapaa nainen tai orja. Seksielämä alkoi varhain, joskus jo ennen ensimmäisiä kuukautisia. Naisella ei ollut päätösvaltaa varsinkaan ensimmäisen aviomiehensä tai seksikumppaninsa valinnassa. Jos ehkäisyä käytettiin, menetelmät olivat varsin epäluotettavia. Synnyttäminen oli vakava riski naisen hengelle: lapsivuodekuolleisuus oli suuri ja naisten keski-ikä alhainen.

Näiden tekijöiden valossa seksuaalisuhteista pidättyminen saattoi olla monen naisen silmissä houkuttelevaa. Askeettiset ihanteet levisivätkin usein juuri naisten välityksellä ja askeettisissa teksteissä tulee usein ilmi patriarkaalista yhteiskunta- ja perherakennetta vastustavia korostuksia. Askeesin harjoittaminen tarjosi naiselle itsenäisyyttä suhteessa omaan ruumiiseensa, omaisuuteensa ja elämäänsä.

Usein naisille suunnattu varhaiskristillinen askeettinen kirjallisuus korostaakin askeettisuuden etuja naisen näkökulmasta. Naimattoman naisen ei tarvitse alistua aviomiehen määräyksiin tai kuunnella tämän moitteita. Miehille suunnatut kirjoitukset puhuvat avoimemmin seksuaaliseen kieltäytymiseen liittyvistä vaikeuksista.

Emme tiedä, miten vaikeaksi tai helpoksi naiset itse kokivat seksuaalisen kieltäytymisen. Vaikka monet kirkkoisistä kävivät kirjeenvaihtoa askeettisesti suuntautuneiden naisten kanssa, ovat heidän kirjeensä pääosin kadonneet. Joitakin kirjoituksia on säilynyt kertomaan siitä, ettei seksuaalisen askeesin harjoittaminen ollut sen tarjoamista eduista huolimatta sen helpompaa naisille kuin miehillekään.