Lapset

Kätilö ostialaisen perhehaudan reliefissä. Kuva: Kirsi Siitonen

Vastasyntyneiden heitteillejättö
Erkki Koskenniemi

Vastasyntyneiden lasten hylkääminen heti näiden synnyttyä oli hyväksytty käytäntö kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Lapsi voitiin hylätä esimerkiksi vammaisuuden, huonokuntoisuuden tai vanhempien köyhyyden takia. Kätilöillä oli tärkeä rooli lapsen elinkelpoisuuden toteamisessa.

Lasten heitteillejättö ei välttämättä merkinnyt sitä, että kaikki tämän kohtalon osaksi saaneet olisivat menehtyneet. Erilaisista syistä hylättyjä lapsia myös otettiin kasvatettaviksi joko omiksi lapsiksi tai orjiksi. Monet päätyivät ilotaloihin prostituoiduiksi

Kreikkalais-roomalaisista lähteistä voi toisinaan löytyä varsin hätkähdyttäviä kannanottoja. Kerrotaan, että kun kyynikkofilosofi Aristippos kuuli tulleensa isäksi, hän käski jättämään lapsen heitteille. ”Mutta se on lähtöisin sinusta”, hänelle sanottiin. Filosofi sylkäisi maahan ja sanoi, ”on tuokin, mutta siitä ei ole minulle hyötyä”.

Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy, tosin niukasti. Musonius Rufus tuomitsi sen, että jotkut jättivät taloudellisista syistä kasvattamasta osan syntyneistä lapsista. Hänen mielestään monien lasten kasvattaminen tuo miehelle valtaa ja kunniaa samalla tavalla kuin laajan ystäväpiirin omistaminen.

Kreikkalaiset ja roomalaiset kirjailijat tunsivat useita yhteisöjä, joissa kasvatettiin kaikki lapset. Useimmiten nämä kuitenkin olivat turvallisen matkan päässä, joko ajallisesti kaukana takana tai eksoottisten kansojen parissa. On kuitenkin hyvin mahdollista, että erilaiset sosiaaliset olot johtivat asiassa erilaisiin ratkaisuihin. Näyttäisi siltä, että syntyperäiset egyptiläiset eivät juuri hylänneet lapsiaan.

Juutalaisista kirjoittajista sekä Filon että Josefos suhtautuivat lasten hylkäämiseen kielteisesti. Molemmat kirjoittajat katsoivat, että Mooseksen laki kielsi lasten heitteillejätön ja abortin. Filonin mukaan Mooses kielsi implisiittisesti lasten heitteillejätön julistaessaan kuolemantuomion niille, jotka aiheuttavat äidille keskenmenon, kun sikiö oli täysin muotoutunut.

Ensimmäiset kristilliset tekstit, jotka varmasti käsittelevät aihetta, ovat Didakhe ja Barnabaan kirje. Niiden lauseet ovat lyhyitä ja aivan ilmeisesti osa juutalaisilta perittyä katekismustyylistä opetusta. Näyttää siltä, että kristityt ovat seuranneet juutalaista opetusta hyvin varhain, todennäköisesti alusta lähtien.

Myöhemmissä kristillisissä teksteissä kieltoa perustellaan eri tavoin. Juutalaisten tavoin Justinus Marttyyri, Tertullianus ja Lactantius viittaavat mm. siihen, että hylätyt lapset joutuvat orjuuteen tai petojen syötäviksi, että lapset viedään ilotaloon ja että heidän isänsä saattaa tietämättään syyllistyä sukurutsaukseen.

Useat tutkijat ovat otaksuneet, että juutalaisten ja kristittyjen opettajien torjuva asenne ei merkinnyt muuta kuin kaunista ihannetta: Ihmiset elivät miten elivät eikä juutalaisten ja kristittyjen käytäntö poikennut kreikkalais-roomalaisesta tavasta. Kuitenkin erityisesti tietyt lähteiden maininnat johtavat ajatukset toiseen suuntaan. Kreikkalais-roomalaiset tekstit antavat kuvan, jonka mukaan vammaiset lapset hylättiin rutiininomaisesti. Sen sijaan juutalaisissa lähteissä mainitaan usein ihmisiä, joilla oli epämuodostuneet sukupuolielimet. Tämä piirre havaittiin varmasti jo lapsen synnyttyä.