Yksinkertaiset talot

Merja Alanne

Yksinkertaisten talojen perusmalli sisältää yhden suuren suorakulmionmuotoisen huoneen, josta on väliseinillä erotettu huoneita eri tarkoituksiin. Tämän talomallin pohjana on jo rautakaudella (1200-586 eKr.) yleistynyt suorakaiteen muotoinen ns. nelihuonetalo. Talon edessä on lähes poikkeuksetta muurein ympäröity piha, jossa on suoritettu erilaisia kotitaloustöitä. Uuni ja mahdolliset muut tulisijat ovat olleet pihalla. Vasta bysanttilaisajalla (300-600 jKr.) yleistyi talon sisälle keittiöön rakennettu uuni.

Vaatimattomimmat talot ovat yksihuoneisia ja ne ovat tarjonneet asukkailleen lähinnä vain nukkumis- ja sadesuojan sekä myös eläimille katoksen. Kaikki muu toiminta on keskittynyt pihalle ja kodin ulkopuolelle. Itse rakennuksesta ei tavallisesti ole uloskäyntiä suoraan kadulle, vaan ainoastaan pihalle. Näin piha erottaa talon kadusta tai muusta yleisestä tilasta ja antaa asukkailleen yksityisyyden suojan. Yksinkertaiset talot ovat kooltaan 20 – 200 neliömetriä.

Yksinkertainen talotyyppi on kehittynyt hyvinkin monihuoneiseksi suureksi rakennukseksi. Sillä voi olla yksi tai useampi siipi niin, että talo reunustaa neliskulmaisen pihan kahta, kolmea tai jopa neljättäkin reunaa osittain. Joitakin taloja on selvästi laajennettu alkuperäisestä, todennäköisesti perheen lisääntymisen ja vaurastumisen myötä.

Kaivauslöytöjen perusteella useat talot näyttävät olleen kaksikerroksisia. Portaat toiseen kerrokseen ovat lähteneet pihalta. Talon sisältä löytyneiden jäänteiden perusteella voidaan olettaa, että toinen kerros on ollut varsinaisena asuintila ja alakerroksessa on ollut varastohuoneita, eläintensuojia, työpajoja esim. käsityöläisammatin harjoittajille sekä kauppoja, mikä on päätelty mm. huoneista löytyneistä runsaista kolikkoesiintymistä.

Piirrosmalli Meironista Pohjois-Galileasta esiinkaivetusta talosta:

Ylhäällä rekonstruktio ja alhaalla pohjapiirros. Piirrokset Merja Alanne Hirschfield 1995, 32 mukaan.

Meironista löydetty talo on kaksisiipinen, suhteellisen varakkaan omistajan talo 100-200-luvuilta jKr. Kadulta on lännen suunnasta sisäänkäynti pihalle, josta puolestaan on ovi länsisiiven työpajaan ja pohjoissiiven varastohuoneisiin. Lisäksi pihan itäreunasta johtavat portaat yläkerran oleskelu- ja makuuhuoneisiin. Pohjoissiiven läntisin huone on löytöjen perusteella niinikään varastohuone, johon ei ole ollut ovea, vaan sinne on laskeuduttu toisesta kerroksesta katolta, luultavasti tikapuita pitkin.

Valokuva Katsrinista Golanilta löydetystä rekonstruoidusta bysanttilaisajan maatalosta:

Valokuva Seppo Sirkka.

Talo on rakennettu seinärakenteita myöten basalttikivistä, joita on työstetty muodoltaan ja kooltaan seiniin sopiviksi. Katto on rakennettu vastakkaisten seinien kannattelemien kattohirsien varaan. Hirsien päälle on laitettu ruokoja, oksia ja heinää, jotka näkyvät sisätiloista. Ulkokatto on vuorattu savella. Asuinhuoneiston edessä näkyy muurein ympäröity piha, josta on vasemmalla oviaukko yleiselle kadulle tai aukiolle.

Puurakenteiden varaan on pihalle rakennettu aurinkosuoja. Vasemmalla rakennuksen ulkoseinää vasten on rakennettu portaat, jotka johtavat katolle. Kattoa on käytetty talousaskareisiin, esim. hedelmien ja savitiilien kuivattamiseen. Sisällä talossa on useita huoneita ja sieltä löytyi myös uunilla varustettu keittonurkkaus. Bysanttilaisajalla yleistyi keittotilojen rakentaminen sisälle taloon, mutta eri tarkoituksiin soveltuvia uuneja rakennettiin edelleen pihoille.