Helsingin yliopisto
Niko Huttunen
Valtiouskonnon kulttiin osallistumista pidettiin palvelusvelvollisuutena. Tertullianus kuvaa De Corona -teoksessa tilannetta, jossa kristitty sotilas kieltäytyy ottamasta uskonnollisen riitin edellyttämää seppelettä.
Tekstissä väläytetään mahdollisuutta saada vapautus, jollainen Mithran palvojille suotiin. Mahdollisesti kieltäytyminen heijasteli tilannetta, jossa jotkut sotilaskristityt alkoivat tuntea it sensä Mithran palvojien kaltaiseksi vahvaksi ja vakiintuneeksi vähemmistöksi, joka saattoi vaatia erityiskohtelua.
Kieltäytyjän kristityt palvelustoverit pitivät kieltäytymistä tarpeettomana. Mukautuminen lienee aiemmin ollut tavallisempaa. Mukautujat selittivät seppeleen olevan vain asuste eikä sellaisen kantamista kielletty Kirjoituksissa.
Samantapaista pakanauskonnon sisällön neutralointia esiintyy jo Paavalilla, jonka mukaan epäjumalia ei ole ja uhriliha on vain lihaa. ”Heikkojen veljien” takia aterioilta on kuitenkin syytä pysyä poissa (1. Kor 8).
Sotilaiden kohdalla pakanallisessa riitissä oli kyse palvelusvelvollisuudesta, johon mukautumista on voitu perustella Paavalin tapaan neutraloimalla riitin uskonnollinen sisältö.