Helsingin yliopisto
Antti Marjanen
Hellenistisellä ajalla itäisen Välimeren kulttuureissa tunnettiin monia poliittisesti vaikutusvaltaisia naisia ja hallitsijoita. Naissankareista ja hallitsijattarista, niin historiallisista kuin fiktiivisistä, kerrottiin myös kirjallisuudessa.
Vaikutusvaltaisesta naisesta kertoo mm. Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Juditin kirja. Kirja on kuvitteellinen kertomus, jonka tapahtumat sijoittuvat Israelin kansan pakkosiirtolaisuutta seuranneeseen aikaan. Päähenkilönä on Judit-niminen leski, joka viehätysvoimallaan ja viekkaudellaan vapauttaa assyrialaisten sotajoukkojen piirittämään kotikaupunkinsa tappamalla Assyrian kuninkaan Nebukadnessarin sotapäällikön Holoferneen. Juditin rohkeuden ansiosta Assyrian uhka väistyy koko Israelin yltä ja hänestä tulee juhlittu kansallissankari.
Judit rikkoo ne sosiaaliset rajat, joiden sisällä naisen perinteisesti tuli elää. Sankaruus ei hämärrä hänen sukupuoltaan: Juditista ei missään vaiheessa näytä tulevan sukupuoletonta sankarihahmoa. Alusta loppuun korostetaan, että Judit tekee urotekonsa nimenomaan naisena.
Judit kuvataan naisena, jolla on paljon sekä poliittista että taloudellista valtaa. Hän on perinyt mieheltään merkittävän omaisuuden, mikä on vastoin Vanhan testamentin perimiskäytäntöä. Judit hallitsee omaisuuttaan täysin itsenäisesti ja valtuuttaa sen hoitajaksi naispalvelijansa. Juditilla on myös vaikutusvaltaa kaupungin miesjohtajien keskuudessa. Uskonnonharjoituksessaan hän on esimerkillinen.
Jopa vihollinen joutuu tunnustamaan Juditin erinomaisuuden. Kun Judit saapuu vihollisleiriin, sotilaat joutuvat ihmetyksen valtaan: ”Kuka voi halveksia tätä kansaa, jolla on keskuudessaan tällaisia naisia?”
Teksti perustuu Antti Marjasen artikkeliin ”Jeesuksen naisoppilaat” teoksessa Nasaretilaisen historia, R. Uro & O. Lehtipuu (toim.), Helsinki: Kirjapaja 1997, 187-189. Juditin kirja sisältyy esimerkiksi teokseen Vanhan testamentin apokryfikirjat, Helsinki: Kirjaneliö 1995.