Roomalainen koti

Insulat ostialaisen kadun varrella. Kuva: Kaisa-Maria Pihlava.

 

Kaisa-Maria Pihlava

Erityisesti Pompeijin ja Herculaneumin kaivaukset ovat lisänneet tietämystä ajanlaskun alun ajan roomalaisesta asumisesta. Roomalaiset kodit voidaan karkeasti jakaa kahteen eri tyyppiin: domuksiin (talo) ja insuloihin (kerrostalo). Vaikka aiemmin näitä talotyyppejä on pidetty hyvin erilaisina, uudemmassa tutkimuksessa on selvinnyt, että domukset ja insulat saattoivat olla hyvinkin samankaltaisia niin asukkaidensa, eri toimintojensa kuin maantieteellisen sijoittumisensa suhteen. Molemmissa asui eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ihmisiä, ei vain ”ydinperhettä”, ja molemmissa oli usein kadun puolella liiketiloja esimerkiksi baareja ja kauppoja varten. Lisäksi domukset ja insulat sijaitsivat usein samoilla alueilla kaupungeissa.

Roomalaiset kodit eivät olleet yksityisiä tiloja siinä mielessä kuin nykyään puhutaan ”yksityiskodeista”. Sen sijaan perheenpäät harjoittivat kodeissaan julkista poliittista toimintaa ja liiketoimintaa; sivullisetkin saattoivat esteettä poiketa koteihin päiväsaikaan. Myös roomalaisten seuraelämä oli vahvasti keskittynyt koteihin. Roomalaisten kotien monet tilat olivat monikäyttöisiä, ja niiden siirreltävät huonekalut mahdollistivat niiden käyttämisen niin nukkumiseen kuin aterioimiseenkin. Sekä domukset että insulat olivatkin yhteiskunnallisen elämän näyttämöitä, eivät vain yksityiselämälle varattuja alueita.

Kirjallisuutta:
Andrew Wallace-Hadrill, Houses and Society in Pompeii and Herculaneum. Princeton University Press. 1994.

Eleanor Winsor Leach, The Social Life of Painting in Ancient Rome and on the Bay of Naples. Cambridge University Press. 2004.