Helsingin yliopisto
Niko Huttunen
Varhaisimmissa lähteissä, siis lähinnä Uudessa testamentissa, on melko vähän mainintoja kristityistä sotilaista. Evankelistoista erityisesti Luukas kuvaa sotilaita. Hänen mukaansa Johannes Kastaja antoi ohjeita sotilaille. Vaikka jo Matteus kuvaa Kapernaumin centurion (sadanpäällikkö) myönteisesti, Luukas esittelee tämän vielä myönteisemmin.
Jeesuksen kärsimyshistoriassa Luukas häivyttää sotilaiden osuutta. Apostolien teoissa kesarealainen centurio Cornelius saa kunnian olla pakanakristityn esikuva. Luukkaan kuvauksen perusteella sotilaana toimiminen sopii yhteen kristillisen uskon kanssa.
Matteuksella kuva on ambivalentimpi kuin Luukkaalla. Kielteiset sävyt näkyvät kärsimyshistoriassa. Hautauskertomuksessa sotilaat toimivat Juudaksen tapaan: ylipapit lahjovat heidät rahalla kertomaan, että Jeesuksen opetuslapset varastivat ruumiin.
Toisin kuin pasifistisissa tulkinnoissa usein esitetään, Vuorisaarnaa ei voi tulkita niin, että se kieltäisi toimimisen sotilaana. Pasifistinen tulkinta yleistää Jeesuksen tietyt opetukset yleiseksi väkivallanvastaiseksi periaatteeksi. On kuitenkin liioittelua nähdä pasifistinen yleisperiaate siellä, missä puhutaan poskelle lyömisestä.
Kun samassa yhteydessä Jeesus kehottaa täyttämään angareia-velvoitteen kaksinkertaisesti (Matt. 5:41), ajatuksissa oleva hylätty vaihtoehto ei tarkoita sodankäyntiä vaan velvoitteesta luistamista esimerkiksi käsikähmällä. Tällaisesta käsikähmästä on antiikin lähteissä kuvauksiakin.
Vuorisaarnassa angareia-velvoite leimataan yhdeksi pahan (to poneeron) muodoksi, jota ihminen joutuu kohtaamaan. Tällainen näkemys heijastaa siviilien yleistä kokemusta, mistä sekä kreikkalais-roomalaisissa että rabbiinisissa lähteissä on runsaasti esimerkkejä.