Avioliitto

Avioliiton solmiminen
Risto Uro

 

Yksilöiden välinen kiintymys ei ollut avioliiton solmimisen ensisijainen peruste. Avioliitto oli ennen muuta kahden suvun välinen sopimus, jonka katsottiin vaikuttavan useiden tulevien sukupolvien elämään.

Kaikissa Uuden testamentin kulttuureissa avioliiton solmiminen oli kaksivaiheinen prosessi. Avioliitto sovittiin kihlauksessa, joka oli useimmiten kahden suvun miespuolisten edustajien välinen sopimus. Käytännössä kuitenkin myös äideillä saattoi olla tärkeä rooli lasten aviopuolisoiden järjestämisessä.

Hääjuhlan keskeinen osa oli kulkue, jossa morsian siirtyi uuteen kotiinsa. Myötäjäisillä oli huomattava taloudellinen merkitys. Myötäjäiset antoivat vaimolle taloudellisen turvaa avioeron tai leskeyden varalle.

Avioliittoa ei vahvistanut uskonnollinen tai julkinen viranomainen. Avioliiton taloudellisista ehdoista voitiin kuitenkin sopia kirjallisessa avioliittosopimuksessa.

Tutkijat ovat keskustelleet paljon siitä, minkä ikäisinä avioliitto yleensä solmittiin. Roomalaisen lain mukaan avioliittokelpoisuusikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. On ajateltu, että tytöt pyrittiin naittamaan roomalaisessa yhteiskunnassa hyvin nuorina (12-14 -vuotiaina).

Viimeaikaiset hautapiirtokirjoituksiin perustuvat tutkimukset eivät kuitenkaan tue näkemystä, jonka mukaan valtaosa naisista olisi solminut ensimmäisen avioliiton varhaisessa puberteetti-iässä. Yläluokan tytöt haluttiin kuitenkin naittaa taloudellisista ja poliittisista syistä nuorina. Valtaosa miehistä näyttää solmineen ensimmäisen avioliiton 20 ja 30 ikävuoden välillä.

Miehen ja naisen välinen ikä-ero on voinut olla avioliitossa huomattava. Kreikkalaisessa kulttuurissa oli tavallista, että naiset menivät naimisiin 14-15 -vuotiaina, mutta miehet astuivat ensimmäiseen avioliittoon usein vasta kolmikymppisinä.