Kaupankäynti

Mosaiikkilattia Ostiassa. Kuva: Kirsi Siitonen

Mitä voimme tietää kaupankäynnistä Rooman valtakunnassa?
Kirsi Siitonen

Rooman valtakunta luokitellaan esiteolliseksi maatalousyhteiskunnaksi, jossa arvion mukaan vähintään 80 prosenttia työvoimasta työskenteli maataloudessa. Tärkein ja arvostetuin vaurauden lähde oli maatalous. Koska meillä ei ole käytössä tilastotietoja tuotannon ja kaupan volyymista, on se johtanut hyvin erilaisten näkemysten esittämiseen kaupankäynnin merkityksestä.

Modernistiseksi kutsuttu suuntaus on korostanut Rooman valtakunnan muodostaneen yhden ison, tehokkaan markkina-alueen, ja kaupankäynnin nousseen ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Suuntauksen merkittävin edustaja on Mihail Rostovtzeff 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Primitivistinen suuntaus on puolestaan painottanut antiikin yhteiskunnan erilaisuutta moderniin verrattuna ja katsonut sosiaalisten arvostusten johtaneen vaurauden keskittymiseen maanomistukseen siinä määrin, että se olisi heikentänyt tuotannollista ja kaupallista kehitystä. Tämän suuntauksen mukaan sekä tuotanto että kaupankäynti pysyivät lähinnä pienimuotoisina ja alikehittyneinä, ja meritse tehty kauppa keskittyi lähinnä viljaan ja luksustuotteisiin. Suuntauksen tunnetuin edustaja on Moses Finley 1900-luvun loppupuoliskolta.

Tämänhetkinen, uusin näkemys on eräänlainen kompromissi, jossa Rooman valtakunnan kaupankäynnissä nähdään sekä primitivistisiä että moderneja piirteitä. Arviointia vaikeuttaa se, ettei antiikin aikana kehitelty talousteoriaa, jonka puitteissa aikalaiset olisivat itse tarkastelleet kaupankäynnin ja tuotannon merkitystä yhteiskunnalle. Vaikka kaupankäynnin volyymi ja merkitys koko yhteiskunnan kannalta jäänevätkin arvoituksiksi, on kaupallisen toiminnan harjoittaminen arjessa ollut olennainen osa etenkin kaupunkielämää.