Helsingin yliopisto
Risto Uro
Keisariajan Roomassa useimmat avioliitot solmittiin sine manu eli siten, ettei naisen huoltajuus siirtynyt aviopuolisolle. Aiemmin valtaosa avioliitoista oli solmittu cum manu. Tällaisessa avioliitossa nainen oli laillisesti miehensä isänvallan alainen.
Syytä muutokseen ei täysin tiedetä, mutta sen seurauksena vapaan naisen oikeudellinen asema roomalaisessa yhteiskunnassa parani. Hän säilytti perimäoikeutensa vanhempiensa kotiin ja tietyin edellytyksin saattoi saavuttaa täyden juridisen itsenäisyyden. Ulkopuolinen huoltajuuskaan ei välttämättä estänyt naisia hallinnoimasta itsenäisesti omaisuuttaan.
Keisari Augustus pyrki säätämiensä avioliittolakien avulla tukemaan vapaiden italialaissyntyisten kansalaisten avioliittoja ja syntyvyyttä, jonka nähtiin olevan alenemassa. Avioliitot olivat olleet siihen asti roomalaisessa yhteiskunnassa sukujen ja yksityisten henkilöiden asia, johon valtio ei ollut juuri puuttunut. Lait sisälsivät sanktioita niille, jotka eivät avioituneet tiettyyn ikään mennessä, ja etuja, niille, jotka avioituivat. Nainen, joka oli synnyttänyt kolme lasta, vapautui huoltajuudesta (orjuudesta vapautetulta naiselta vaadittiin neljä).
Lakeihin sisältyi moraalinen elementti, sillä niissä säädettiin aviorikoksen seuraamuksista. Myös miesten aviorikos kriminalisoitiin, tosin suhteita prostituoituihin tai säädyltään alhaisiin naisiin ei tuomittu.