Seksi ja saastuminen

Risto Uro

Juutalaisessa kulttuurissa sekä siemensyöksy että kuukautisvuoto luokiteltiin saastuttaviksi. Vanhan testamentin ohjeet (3. Moos. 15:16-18) edellyttävät että sekä mies että nainen puhdistautuvat yhdynnän jälkeen. Seksuaaliseen aktiviteettiin ja synnyttämiseen liittyvät vaarat voidaan niiden mukaan torjua noudattamalla erilaisia välttämis- ja puhdistautumismääräyksiä. Moraaliset näkökohdat eivät ole etusijalla. Puhtaussäädöksien tärkeä tehtävä on kuitenkin huolehtia temppelin ja sitä palvelevien pappien puhtaudesta. Se, joka saastuttaa temppelin, ansaitsee 3. Moos:n mukaan kuolemantuomion (15:31).

Vanhan testamentin mukaan myös vakavat rikkomukset saastuttavat. Tällaisia ovat mm. seksuaaliset synnit (esim. insesti), epäjumalanpalvelus ja murha. Näitä rikkomuksia varten ei mainita muuta puhdistautumista, että ”kauhistuksen” tehnyt on poistettava kansan keskuudesta (3 Moos. 18:29).

Ajanlaskun vaihteen juutalaiset teologit korostivat usein sisäisen puhtauden merkitystä. Esimerkiksi Qumranissa uskottiin, että synnissä elävä ihminen ei voinut puhdistautua ulkoisesti ellei hän muutu sisäisesti. Vasta kun ihminen on tehnyt parannuksen, puhdistautumisriiteillä on toivottu vaikutus ruumiiseen. Matteuksen mukaan Jeesus liittyi tähän traditioon korostamalla, että ”malja” on puhdistettava ensin sisältä, muutoin sitä ei saa ulkopuoleltakaan puhtaaksi (Matt. 23:26). Toisaalta ulkoisen puhdistautumisen tähdellisyys jää Jeesuksen opetuksessa avoimeksi.

Uudessa testamentissa ei ole kovin paljon viitteitä siitä, miten ensimmäiset kristityt suhtautuivat seksuaalisuuteen ja synnyttämiseen liittyviin saastaisuususkomuksiin. Todennäköisesti ne olivat osa heidän itsestään selvää maailmankuvaansa, johon teologiset tulkintaerimielisyydet Vanhan testamentin laista vaikuttivat vain vähän. Uskomukset eivät suinkaan hävinneet kristinuskon leviämisen myötä. Keskustelua siitä, onko naisen sopivaa osallistua ehtoolliselle kuukautisten aikana, käytiin kristillisessä kirkossa vielä varhaiskeskiajalla. Kirkottamisen rituaali eli naisen puhdistautuminen kirkossa lapsen syntymisen jälkeen säilyi kristillisissä kirkoissa lähes meidän päiviimme asti.

Seksuaalisten rikkomusten aiheuttama saastuminen nousee esille erityisesti Paavalin korinttilaisten kanssa käymässä kirjeenvaihdossa (esim. 1 Kor 5-6). Paavali oli huolissaan siitä uhasta, jonka prostituoidun palveluja käyttävä kristitty aiheuttaa koko yhteisön puhtaudelle (1 Kor. 6:12-20). Yhteisön oli pysyttävä puhtaana, sillä se oli kasteessa pesty puhtaaksi ja pyhäksi (1 Kor. 6:9-11). Siveettömyyteen syyllistyneen yhteisön jäseneen on sovellettava Vanhan testamentin määräystä: paha on poistettava kansan keskuudesta (1 Kor. 5:13).

Seksi aviopuolisoiden välillä ei kuitenkaan ole saastuttava, vaikka toinen puolisoista ei olisikaan uskova. Tällaisista ”seka-avioliitoista” syntyneet lapset eivät Paavalin mukaan ole epäpuhtaita (1 Kor. 7:13-14). Paavali ei ota suoraan kantaa juutalaisen lain edellyttämään tilapäiseen saastumiseen yhdynnän jälkeen tai naisten kuukautisvuodon aiheuttamaan vaaraan. Seksuaaliseen haluun sisältyy kuitenkin Paavalin käsityksen mukaan paljon vaaratekijöitä. Selibaatti on hänen mukaansa paras ratkaisu, mutta jollei siihen kykene on ”parempi naida kuin palaa himon tulessa” (1 Kor. 7:9).