Aviomiehen rooli

Susanna Asikainen

Avioliitossa mies oli yksiselitteinen perheenpää. Jotkut antiikin kirjoittajista korostavat kuitenkin avioparin toimivan yhtenä kokonaisuutena. Esimerkiksi Plutarkhoksen mukaan avioparin on oltava yksimielinen ja miehen tulee kuunnella myös vaimonsa mielipidettä. Plutarkhoksen mukaan miehen tulee kyllä hallita vaimoaan, mutta myötätunnon ja yhteisymmärryksen kautta.

Sitä, että mies hallitsi vaimoaan, pidettiin itsestäänselvyytenä. Vaimolle annettua käskyä alistua miehensä tahtoon lievennettiin kuitenkin antamalla miehelle ehtoja, joiden tuli täyttyä. Myös kristityt kirjoittajat antavat miehelle ehtoja. Kolossalaiskirjeessä (3:18-19) ja Efesolaiskirjeessä (5:21-33) naiselle annettua käskyä alistua seuraa miehelle annettu käsky rakastaa vaimoaan.

Sopusointuinen koti oli sekä julkinen että yksityinen intressi. Miehen kyvykkyys toimia kotinsa johtajana joutui kyseenalaiseksi ja hänen julkinen asemansa yhteisössä vaarantui, jos hänen kotonaan oli ongelmia tai eripuraisuutta. Katsottiin, että jos mies ei pystynyt pitämään perhettään kurissa, hän ei pystynyt myöskään hoitamaan yhteiskunnallisia asioita. Kodin sopusointuisuus antoi ulkopuolisille kuvan, että mies pystyi kontrolloimaan paitsi itseään, myös perhettään. Tämä näkyy myös kristillisissä kirjoituksissa. Pastoraalikirjeiden mukaan seurakunnan kaitsijaksi haluavan tulee olla oikealla tavalla miehinen. Kaitsijan tuleekin olla esimerkki miehekkyydessä seurakunnan muille miehille.

Miehen tuli toimia myös vaimonsa opettajana. Tämä antiikin aikana yleinen mielipide esiintyy esimerkiksi Ksenofonilla ja Plutarkhoksella. Ksenofon keskittyy siihen, miten mies voi muokata vaimosta kumppanin taloudenhoidossa. Plutarkhoksen mukaan opetuksen aiheena on filosofia. Hänen mielestään miehen tulee opettaa vaimoaan lempeästi eikä pakottaen. Kaikkein tehokkain opetustapa on se, että mies toimii itse esimerkkinä vaimolleen.