Rakennusmateriaalit

Merja Alanne

Rakennusmateriaalina on läpi vuosisatojen käytetty pääasiassa kiveä ja auringossa kuivattua savitiiltä. Kivi on olluttärkein materiaali vuoristoseuduilla ja autiomaassa, joissa savea ei ollut helposti saatavissa. Itäisen Välimeren alueella kalkkikivi on yleisin rakentamiseen käytetty kivilaji, mutta esimerkiksi Pohjois-Galileassa ja Golanilla mustahko basalttikivi on vulkaanisen maaperän vuoksi tavallinen rakennusmateriaali.

Rikkailla perheillä, kuten temppeliylimystöllä ja suurmaanomistajilla, oli varaa rakennuttaa talonsa parhaista kivimateriaaleista, jotka työstettiin huolellisesti suorakulmion muotoon. Sen sijaan köyhät pienviljelijät, vuokraviljelijät tai päivätyöläiset joutuivat tyytymään halvempiin materiaaleihin: työstämättömiin luonnonkiviin, itse kuivattamaansa savitiileen ja ruokokasveihin. Huonomman materiaalin ja rakennustekniikan vuoksi köyhien taloja on säilynyt vähän, vaikka suurin osa kansasta on kuulunut tähän väestöryhmään.

Laaksoalueilla ja rannikoilla savi on ollut paljon käytetty rakennusmateriaali myös varakkaampien asunnossa, koska näillä alueilla kunnollista rakennuskiveä ei ollut helposti saatavilla. Vain rakennuksen perustat on saatettu rakentaa kivistä. Koska savitiili on helposti hajoavaa materiaalia, laaksoalueilta on säilynyt vähemmän rakennusten jäänteitä. Varhaisen roomalaisajan kylpylärakenteista on löydetty myös uunissa kovaksi poltettuja savitiiliä, mutta poltettu tiili yleistyy Palestiinan alueella vasta bysanttilaisajalla 300-luvulta lähtien.

Puu on aina ollut Lähi-idässä arvokas tuote. Siksi sitä on käytetty vain varakkaiden talojen sisustukseen ja koristeluun, kattohirsinä ja jonkin verran pylväsrakenteina, joskin nekin yleensä rakennettiin kivestä.