Helsingin yliopisto
Kauppa Pompeijissa. Kuva: Kirsi Siitonen
Kirsi Siitonen
Kaupungeissa, joissa varhainen kristinuskokin levisi, kaupankäynti ja käsityöläisyys olivat tärkeitä tapoja hankkia elantoa. Rakenteensa puolesta kaupankäynti Rooman valtakunnassa voidaan jakaa karkeasti kahdenlaisiin markkinoihin: kiinteisiin ja ajoittaisiin. Forum tai agora oli hallinnollisen ja oikeudellisen keskuksen lisäksi myös kaupankäynnin keskus. Suurimmissa kaupungeissa oli päivittäin auki ollut kiinteä elintarvikkeiden kauppahalli, macellum, jota usein nimitetään liha- ja kalatoriksi Lisäksi oli kiinteitä pieniä kauppoja, joista osa toimi sekä työpajana että myyntipaikkana. Näin käsityöläisyys ja kaupankäynti yhdistyivät, kun valmistettavia tuotteita myytiin suoraan ostajille. Lisäksi osa tuotteista toimitettiin yläluokalle suoraan heidän koteihinsa, ja osa vietiin kaupunkeja ympäröiviin kyliin kiertelevien kauppiaiden (circitores) toimesta.
Pylväskäytävärakennuksissa sijaitsevat kaupat olivat myös yleisiä Rooman valtakunnassa. Epigrammirunoilija Martialis, joka kuvailee ensimmäisen vuosisadan Roomaa, mainitsee näistä kalliiden kauppojen Saepta Julian Marskentällä. Martialiksen mukaan siellä myytiin mm. orjapoikia, sohvia, aitoja korinttilaisia pronssiastioita, kristalliastioita ja korvakoruja. Martialis viittaa myös Rooman Forumia vastapäätä sijainneeseen kirjakauppaan, jonka ovenpielet olivat täynnä runoilijoiden teosten mainoksia. Roomassa on edelleen nähtävissä eräänlainen kauppakeskus, Trajanuksen 100-luvulla jKr. rakennuttama kauppahalli.
Ajoittaisiin markkinoihin kuuluivat puolestaan perinteiset, säännöllisesti toistuneet markkinapäivät, nundinae, sekä muut markkinat, esimerkiksi kojut uskonnollisten juhlien yhteydessä temppelien edustoilla, amfiteattereiden luona sekä huutokaupat. Monimutkaisimmat järjestelyt olivat viini- ja oliivikaupassa, johon liittyi sekä tuonti- että vientikauppaa.
Trajanuksen kauppahalli Roomassa. Kuva: Kirsi Siitonen