Helsingin yliopisto
Kristel Nyberg
Bordellit olivat ilmeisesti usein ahtaita ja likaisia. Parittajat kuitenkin korjailivat sumeilematta prostituoitujensa ulkonäköä. Komediakirjailija Aleksikselta on säilynyt tekstifragmentti, jossa kuvataan erilaisia tapoja tehdä prostituoiduista houkuttelevampia. Kirjoittaja kertoo, miten lyhyiden naisten piti käyttää korkkipohjaisia kenkiä, kun pitkien taas täytyi kulkea ohuissa tossuissa pää kumarassa. Kosmetiikkaakin käytettiin: kulmakarvoja mustattiin noella ja poskia punattiin. Jos kaunishampainen tyttö ei hymyillyt, hänen huulensa alle laitettiin ohut puunpala, joka pakotti pitämään suuta auki.
Vaikka orjattaren elämä bordellissa ei ollut helppoa, oli kreikkalais-roomalaisessa maailmassa vieläkin kurjemmassa asemassa olevia prostituoituja. Äärimmäinen köyhyys saattoi ajaa naisen prostituutioon. Kalliilla kurtisaanilla oli varaa valita seuralaisensa, ja bordelliin sidotulla prostituoidulla orjattarellakin oli katto päänsä päällä ja valvottu tila, missä harjoittaa ammattiaan, mutta vapaalla naisella ei yleensä ollut bordellin tai parittajan tuomaa suhteellista suojaa.
Köyhät vapaat prostituoidut etsivät asiakkaita kaduilta ja markkinapaikoilta. Tällaiset naiset olivat antiikin prostituoitujen alinta kastia, katunaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä olikin yksi syy siihen, ettei kunniallisten naisten pidetty sopivana liikkua liian rohkeasti julkisilla paikoilla: heidäthän olisi voitu samaistaa siveettömiin katutyttöihin!