Sukupuolisuus ja katoava maailma

Risto Uro

Avioliitto oli ensimmäisille kristityille maallinen instituutti, jonka katsottiin häviävän, kun Jumalan valtakunta toteutuu. Paavalin käsityksen mukaan loppu oli hyvin lähellä ja siksi niidenkin, joilla oli vaimo, ”on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan” (1 Kor. 7:29). Nykyinen maailma on katoamassa (7:31). Evankeliumien mukaan Jeesus opetti, ettei ylösnousemuksessa ”oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi”. ”Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa” (Mark. 12:25 ja paralleelit).

Ensimmäisten kristittyjen suhtautuminen sukupuolisuuteen saattaa oudoksuttaa nykyajan ihmistä, joka pitää parisuhdetta ja seksuaalisuutta erityisen arvokkaina asioina. Toisaalta on muistettava, että antiikin käsitys seksuaalisuudesta ja avioliitosta oli hyvin hierarkkinen. Luodessaan vision Kristus-yhteisöstä, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata eikä miestä eikä naista (Gal. 3:28), ensimmäiset kristityt eivät uneksineet tasa-arvoisesta parisuhteesta tai yhteiskuntareformista, vaan kokonaan uudenlaisesta maailmasta, jossa vanhan maailman instituutiot ja biologiset sukupuolierot ovat hävinneet.

Toisen vuosisadan kristillisistä lähteissä ajatus sukupuolisuuden häviämisestä tulee usein esille. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin mukaan valtakuntaan pääseminen edellyttää lapseksi tulemista, mitä kuvataan vastakohtien kumoutumisella: ”… kun teette kaksi yhdeksi, sisäpuolen samanlaiseksi kuin ulkopuolen, ulkopuolen samanlaiseksi kuin sisäpuolen… ettei mies ole mies eikä nainen nainen” (Tuom. ev. 22). Ns. Egyptiläisevankeliumissa, josta on säilynyt vain muutamia katkelmia, Salome kysyy Jeesukselta: ”Kuinka kauan kuolema hallitsee maailmassa?” Tähän Jeesus vastaa: ”Niin kauan kuin naiset synnyttävät”.