Ajattelun taitojen intervention haasteellisuudesta

Muutamia ajatuksia ajattelun taitojen harjoitusohjelmien epäonnistumisesta

Missä vika, jos interventio-ohjelma ei tuota tulosta?

Aina pitkäkestoinen ja selkeäkään interventio ei tuo toivottua tulosta, taidot eivät kohennu. Vaikka useimmat edellä mainitut interventio-ohjelmat (Opetuksen rikastuttamisohjelma, CASE, Induktiivisen päättely harjoitusohjelma, Filosofiaa lapsille -ohjelma) ovat selkeästi edistäneet esi- ja alkuopetusikäisten ajattelun taitoja, on erityisesti heikkojen oppilaiden ajattelun tukeminen osoittautunut haasteelliseksi (Adey & Shayer, 1994; Hu ym., 2011).

Yhtenä syynä esimerkiksi CASE-ohjelman menestykseen ajattelutaidoiltaan heikkojen lasten kohderyhmässä on pidetty Piaget-ohjelmatyyppiä edustavien opetustuntien rakennetta avoimine tutkimuskysymyksineen. Erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät tutkimusten mukaan tavoitteellisista, selkeästi etenevistä ja strategioiden käyttöä tukevista opetustuokioista (Kearns & Fuchs, 2013). Edellä mainitut strukturoitua ja strategista oppimista tukevat elementit sisältyvät enemmänkin Klauerin (1989) interventio-ohjelmaan. Klauerin (1989) ohjelman heikkoutena CASE-ohjelmaan verrattuna voidaan kuitenkin pitää sen spesifisyyttä, eli ohjelma kohdentuu ainoastaan induktiivisen päättelyn kehittymiseen, kun taas CASE-ohjelma tuo siirtovaikutusta eri oppiaineisiin.

Intervention tehokkuuteen voivat vaikuttaa erot a) oppilaiden kognitiivisissa valmiuksissa (tarkkaavaisuus, työmuisti, kielellinen tietoisuus jne.), b) oppilaiden sosioemotionaalisessa kehityksessä, c) interventio-ohjelmassa käytetyissä opetus- ja harjoitusmenetelmissä (ohjelman rakenne tai sisällöt eivät vastaa kaikkien lasten yleistä kehitystasoa) tai d) lasten kielellisissä valmiuksissa (Adey & Shayer, 1994; Heimo, 2003). Esimerkiksi sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen että matematiikan interventioiden yhteydessä on keskusteltu laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vaikutuksesta interventiosta hyötymiseen (Heimo, 2003; Kavale & Flanagan, 2007). Kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin näyttää olevan yhteydessä esimerkiksi puutteellinen suhdekäsitteiden hallinta, mikä ilmenee usein hitaana arkikäsitteiden omaksumisena ja heikompina oppimistuloksina. Suhdekäsitteiden hallinnan voidaan olettaa olevan yhteydessä myös interventiosta hyötymiseen (Heimo, 2003).

Koska kaikki lapset eivät näytä hyötyvän interventiosta samassa suhteessa, on tärkeää kerätä tietoa lasten yleisistä oppimisen valmiuksista. Se voi auttaa opettajaa ja ohjaajaa ymmärtämään myöhemmin, miksi lapsi ei interventiosta huolimatta edisty. Toistaiseksi on tyydytty vain toteamaan, että osa lapsista ja nuorista ei hyödy ajattelun taitojen interventio-ohjelmista (Abrey, Ghent & Kanila, 2012; Adey & Shayer, 1994; Hu ym., 2011). Tämä on selkä puute sekä interventioiden kehittämisen että niiden lasten kannalta, joita interventiot eivät auta.