Tarkkaavaisuus ja muisti ovat merkittäviä toiminnanohjauksessa

Tarkkaavaisuuden keskeinen rooli

Tarkkaavaisuus on toiminto, joka säätelee kykyämme vastaanottaa aisti-informaatiota. Ihminen ei kykene käsittelemään kaikkea aistien havaitsemaa informaatiota, ja tarkkaavaisuuden tehtävänä onkin säädellä, mitä informaatiota kulloinkin otetaan tietoisuuden käsittelyyn. (Alho, Salmi, Degerman & Rinne, 2006, 242.)

Tarkkaavaisuus voi suuntautua tahattomasti ympäristössä esiintyviin merkityksellisiin tai uusiin ärsykkeisiin. Informaation prosessointia katsotaan olevan kahdenlaista: automaattista ja tahdonalaista (engl. controlled, effortful). Tahdonalainen prosessointi edellyttää enemmän kapasiteettia kuin automaattinen. Kulloinkin käytettävissä oleva kapasiteetti vaihtelee tilanteesta toiseen sekä yksilöiden välillä. Tarkkaavaisuuden suuntautumista tehtävään, joka vaatii pitkäkestoista keskittymistä, kutsutaan tarkkaavaisuuden vigilanssiksi eli valppaudeksi. Fokusoitua tarkkaavaisuus on silloin, kun se keskittyy yhteen asiaan. Jaetusta tarkkaavaisuudesta on kyse, kun huomio siirtyy nopeasti asiasta tai tehtävästä toiseen. (Koivisto, 2006, 197.)

Tarkkaavaisuus voi suuntautua ainakin kahdella eri tavalla kohteeseensa. Tahaton (eksogeeninen) tarkkaavaisuuden suuntautuminen tapahtuu pelkästään ärsykkeen ulkoisten ominaisuuksien vuoksi. Tahdonalaisessa (endogeenisessa) tarkkaavaisuuden suuntaamisessa ihminen on tietoinen toimintansa tavoitteista, ja tämä suuntaa tarkkaavaisuutta. Tahdonalainen tarkkaavaisuuden suuntaaminen onkin tästä syystä hitaampaa kuin tahdoton. Tahdoton ja tahdonalainen tarkkaavaisuuden suuntaaminen toimivat yleensä vuorovaikutuksessa keskenään.

Tarkkaavaisuuden ylläpidosta on kyse, kun aktivaatiotila pidetään tehtävän kannalta optimaalisella tasolla. Aktivaatiotila tarkoittaa toimintavalmiuden tasoa, joka ihmisellä kulloinkin vallitsee. Siihen vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten unen laatu tai ravinnon määrä. Vireystilaan (arousal) vaikuttavat aktivaatiotilaa enemmän ulkoiset ärsykkeet; jokin äkillinen ja yllättävä ärsyke voi nopeasti nostaa vireystilaa hetkeksi. Suorituspyrkimyksen (effort) avulla aktivaatiota ja vireyttä voidaan tarvittaessa nostaa kohti optimaalista tasoa (Fischer ym., 2008).

Koska kaikkea saatua tietoa ei pystytä käsittelemään, ihminen valitsee siitä vain tietyn osan, johon kiinnittää tarkkaavaisuutensa. Tällöin puhutaan valikoivasta tarkkaavaisuudesta (Koivisto, 2006; Alho ym., 2006).

  • Keskitymme kuuntelemaan yhtä puhujaa yleisessä puheensorinassa, tai suuntaamme katseemme yhteenvalikoituun kohteeseen, kuten yhteen lapseen usean muun joukossa.
  • Esimerkki valikoivasta tarkkaavaisuudesta tuntoaistijärjestelmässä: tunnemme kiven hiertävän kengässä.

Tahdonalainen tarkkaavaisuus, joka liittyy kiinteästi toiminnanohjaukseen, voidaan jaotella kohdentamiseen sekä nopeaan reagointiin (engl. focus-execute), ylläpitoon (sustain), joustavaan tarkkaavaisuuden vaihtamiseen (shift) sekä koodauksen (encode) (Mirsky ym., 1991). Joskus riittää, että tarkkaavaisuus suunnataan yhteen asiaan kerrallaan, mutta usein sitä joudutaan jakamaan kahden tai useamman asian kesken, jolloin voidaan puhua myös jaetusta tarkkaavaisuudesta.

  • Tarkkaavaisuuden kohdentamisella tarkoitetaan kykyä poimia olennainen ärsyke tarkkaavaisuuden kohteeksi sekä valppaan havainnoinnin (vigilanssi) ylläpitämistä valitussa kohteessa.
  • Tarkkaavaisuuden ylläpitoa tarvitaan niin monimutkaisissa ja työläissä kuin yksinkertaisissa ja vaivattomissakin tehtävissä (Kinsbourne, 1992).
  • Tarkkaavaisuuteen kuuluu lisäksi kyky joustavasti siirtää huomio kohteesta toiseen.
  • Koodaamisella Mirsky ja muut (1991; 1996) tarkoittavat muistikapasiteettiin liittyvää taitoa pitää informaatiota lyhytkestoisesti muistissa samanaikaisen kognitiivisen operaation kanssa.

Tarkkaavaisuutta tarvitaan kaikilla toiminnanohjauksen alueilla. Toiminnanohjauksen ja etenkin inhibition eli käyttäytymisen ja reaktioiden säätelyn vaikeudet ovat tyypillisiä lapsille, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (AD/HD tai ADD), sekä lapsille, joilla on autismikirjon diagnoosi, mutta lievemmässä muodossa niitä esiintyy usein myös lapsilla, joilla on muita kehityksen tai oppimisen vaikeuksia (ks. lisää linkki).

 

Lähteet

  • Alho, K., Salmi, J., Degerman, A. & Rinne, T. (2006). Tarkkaavaisuus ja aivotoiminta. Teoksessa Hämäläinen, H., Laine, M., Aaltonen, O. & Revonsuo, A. (eds.), Mieli ja aivot: kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Turku: Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 242–251.
  • Fischer, T., Langner, R., Birbaumer, N. & Burkhard, B. (2008). Arousal and attention: Self-chosen stimulation optimizes cortical excitability and minimizes compensatory effort. Journal of Cognitive Neuroscience, 20, 8, 1443–1453.
  • Koivisto, M. (2006). Johdatus muistin ja tarkkaavaisuuden käsitteisiin. Teoksessa H. Hämäläinen, M. Laine, O. Aaltonen & A. Revonsuo (toim.), Mieli ja aivot. Kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus. Turun yliopisto, 195–199.
  • Mirsky, A. F., Anthony, B. J., Duncan, C. C., Ahearn, M. B. & Kellam, S. G. (1991). Analysis of the elements of attention: A neuropsychological approach. Neuropsychology Review, 2, 109–145.