Ajattelun taitojen interventioista: Osa I (meta-analyysit)

Tässä osassa esitellään muutamia meta-analyyseja, joissa on kootusti esitetty ajattelun taitojen harjoitusohjelmien vaikuttavuutta.

Higgins ja kollegat (2005) toteuttivat meta-analyysin ajattelun taitojen interventioista. Meta-analyysiin otettiin mukaan tutkimukset, joissa

• on tutkittu perusopetusta tarjoavia kouluja ja kohderyhmänä ovat olleet koulun oppilaat ja/tai erityistä tukea saavat oppilaat
• kohteena on ollut perusopetuksen ikäluokka (ikähaitari 5–16 vuotta)
• on arvioitu ajattelun taitojen intervention vaikutuksia opetukseen ja/tai oppimiseen
• on empiiristä luokkatason tutkimusaineistoa oppilaiden suoritustasosta
• on käytetty englannin kieltä
• on määrällisesti raportoituja tuloksia oppilaiden suorituksista ja asenteista ja niiden kehittymisestä
• on käytetty koe-kontrolliasetelmaa
•on ollut kolme mittausvaihetta: alkumittaus, välitön loppumittaus ja viivästetty loppumittaus
• aineistona on vähintään kymmenen oppilasta
• on analyysi intervention efektikoosta tai riittävästi aineistoa efektikoon laskemiseksi (ryhmäkoot, keskiarvot ja keskihajonnat koe- ja kontrolliryhmistä tutkimuksen eri vaiheissa).

Näillä kriteereillä meta-analyysiin kelpuutettiin 29 tutkimusta, jotka edustivat laajasti erilaisia ajattelun taitojen ja metakognitiivisten taitojen interventioita. Lisäksi kyseiset 29 tutkimusta edustivat heterogeenisesti eri-ikäisiä oppilaita ja taidoiltaan erilaisia oppilasryhmiä. Näin ollen tämän analyysin perusteella ei voida päätellä, kuinka hyvin interventiot toimivat missäkin ikäluokassa.

Kaikkien tutkimusten yhteenlasketuksi efektikooksi ajattelun taitoja mittavissa tehtävissä (esim. kuviopäättelyä mittaava Raven-tehtävä) saatiin + 0.62. Vastaava suoriutumisparannus (ES = +0.62) havaittiin myös tutkimuksissa (19 tutkimusta), joissa intervention vaikuttavuutta mitattiin oppiainekohtaisesti (matematiikka, luonnontieteet ja kielet). Lisäksi parantumista (ES = +.74) havaittiin myös tutkimuksissa, joissa oli mitattu oppimista tukevia uskomuksia (6 tutkimusta).

Vaikka meta-analyysiin valikoidut tutkimukset edustivat ajattelun taitojen interventio-ohjelmia heterogeenisesti, voitiin osa tutkimuksista luokitella uudelleen kolmeen pääryhmään intervention taustalla olevan teorian ja interventiolla tavoitellun vaikuttavuuden kuvauksen perusteella. Kolmea pääryhmää verrattiin toisiinsa sen mukaan, miten ne olivat vaikuttaneet ajattelun taitoihin. Seuraavassa muodostetut pääryhmät ja niiden vaikuttavuus ajattelun taitoihin (suluissa efektikoko):

1. ajattelun taitojen harjaannuttaminen sellaisenaan eli eksplisiittisesti, esimerkkinä Feuersteinin ja muiden (1989) Instrumental Enrichment -ohjelma (ES = +.58),
2. ajattelun taitojen harjaannuttaminen oppiainesisältöihin integroituna, esimerkkinä Adeyn ja Shayerin (1994) Kognitiivisen kiihdyttämisen ohjelma (ES = +.61) ja
3. metakognitiivisten strategioiden käytön harjaannuttaminen (ES = +.96).

Vertailu eksplisiittisten ja implisiittisten menetelmien vaikuttavuuden välillä ei paljastanut huomattavaa eroa kummankaan ryhmän hyväksi. Vastaavia tuloksia on esitelty myöhemminkin, vaikka perusteluja puolesta ja vastaan on esitetty erilaisissa yhteyksissä (esim. Adey ym., 2007; Klauer & Phye, 2008). Sen sijaan metakognitiivisten strategioiden käyttö näyttää erottuvan edukseen tässä vertailussa: se, miten lapsi tulee tietoiseksi omasta ajattelustaan ja oppimisestaan ja kuinka hyvin hän oppii monitoroimaan omaa toimintaansa, näyttää vaikuttavan myös testitilanteessa mitattaviin ajattelun taitoihin. Myös muiden tutkimusten mukaan etenkin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden on todettu hyötyvän metakognitioon kohdentuvista harjoitteista (Kearns & Fuchs, 2013).

Yhteenvetona Baufield kollegoineen toteaa, että kouluissa toteutetut ajattelun taitojen interventiot näyttävät vaikuttavan positiivisesti interventioihin osallistuvien lasten tuloksiin monella oppimisen osa-alueella. Ajattelun taitojen interventioiden vaikutuksen todetaan olevan huomattava moniin muihin taitoihin kohdistuviin interventioihin verrattuna.

Hattie                                                                                                         

Vuonna 2008 Hattie julkaisi kuuluisan teoksensa ”Visible learning”, jossa esiteltiin meta-analyysi yhteensä 800:sta oppimistuloksiin liittyvästä meta-analyysistä. Yhdeksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa oppimiseen ja koulumenestykseen mainittiin Piaget’n ohjelmat (Piagetian Programs). Useimmat Hattien meta-analyysissään mainitsemista Piaget’n ohjelmista oli kohdennettu konkreettisten operaatioiden tasolla ajatteleviin nuoriin, jotka eivät olleet vielä saavuttaneet formaalin ajattelun tasoa. Efektikoolla mitattuna Piaget’n ohjelmat ylsivät + 1.28:n suuruiseen vaikutukseen oppimistuloksissa.

Aikaisemmin (Jordan & Brownlee, 1981) raportoiduissa Piaget’n ohjelmien vaikuttavuustutkimuksissa on havaittu, että kyseisillä ohjelmilla on vähintäänkin yhtä voimakas vaikutus myös joustavan älykkyyden testituloksiin kuin koulumenestykseen. Näin ollen on oletettavaa, että Piaget’n ohjelmilla on yhteyttä myös ajattelun taitojen kehittymiseen. Yhteistä Hattien (2009) mainitsemille Piaget’n ohjelmille on, että niissä on samanlaisia oppituntikohtaisia elementtejä. Ensinnäkin oppilaita tutustutetaan niissä oppitunnin skeemaan (eli esim. luokitteluun, sarjoittamiseen, syy-seuraussuhteen oivaltamiseen) orientaatioharjoitteilla, joilla aktivoidaan jo aikaisemmin opittua. Seuraavaksi oppilaat tekevät kokeen tai kokeita, joiden avulla he tutkivat tunnin aiheeksi valittua ilmiötä. Kolmanneksi käydään vertaiskeskustelua ilmiön luonteesta. Tämä on tunnin kriittisin vaihe, jossa ohjaajan tulee osata johdattaa esimerkiksi kysellen ja perusteluita pyytämällä keskustelua oikeaan suuntaan, kuitenkin niin että oppilaat muodostavat yhdessä oman tulkintansa ilmiöstä. Lopuksi, muodostettuaan teorian ilmiön luonteesta, oppilaiden tulisi käyttää teoriaa uudessa tilanteessa todistaakseen sen pitävyyden. ThinkMath-harjoitusohjelman oppitunneilla käytetään samaa rakennetta.