Oppimisvaikeuslasten ja -nuorten tukeminen matematiikan oppimisessa

  • matemaattisesti heikot lapset ja nuoret
  • lapset ja nuoret, joilla on oppimisvaikeuksia
  • kaveritutorointi
  • kognitiiviset interventio-ohjelmat

Matemaattisesti heikkojen lasten ja nuorten oppimisen tukeminen (Gersten, Chard, Jayhanthi, Morphy & Flojo, 2008)

Gerstenin ja hänen kolleegoidensa (2008) katsauksen tarkoituksena oli yhdistää kokeelliset ja kvasikokeelliset interventiotutkimukset, joiden aiheena oli matematiikan oppiminen lapsilla ja nuorilla, joilla on matemaattisia oppimisvaikeuksia. Oppijalla ajateltiin olevan matematiikan oppimisvaikeus, jos hänellä oli henkilökohtainen opetuksen suunnitelma (engl. individual educational plan, IEP) matematiikassa ja hänellä oli todettu oppimisvaikeus.

Suurin vaikutus oli interventio-ohjelmilla, joissa noudatettiin eksplisiittistä opetusta. Eksplisiittisen opetuksen tärkeitä osia ovat oppimisen tavoitteiden selkeys, askelittain etenevä opetus, opeteltavan strategian tai toiminnan mallintaminen ja strukturoitu harjoittelu aikuisen ja kaverin tuella ja ilman tukea. Tehokas opetus sisälsi myös valikoiman erilaisia laskuesimerkkejä, joiden avulla tuetaan etenkin siirtovaikutusta.

Oppijat, joilla on matemaattisia oppimisvaikeuksia, hyötyvät siitä, että opetuksessa käytetään monipuolisia ja oivallukseen tähtääviä opetusstrategioita (ts. useita strategioita, joista valitaan sopivin). Ne tarjoavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden keskustella ja pohtia, miten matemaattisia tehtäviä voi ratkaista. Hyvien laskuesimerkkien avulla on mahdollista auttaa lasta ja nuorta nostamaan ajattelunsa tasoa. Visuaalisten tukimateriaalien, lähinnä havaintomateriaalien, käyttö oli hyödyllistä, kun niitä käytetään riittävän tarkasti. Yhteistoiminnallinen oppiminen tuki heikkojen osaajien oppimista tässä katsauksessa. Myös jatkuva palaute oppimisesta oli hyödyllistä silloin, kun se annettiin yleisopetuksen opettajille lapsen ja nuoren oppimisesta. Tässä katsauksessa palautteen antaminen suoraan lapsille ja nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia, ei ollut yhtä hyödyllistä.

Lähde:

  • Gersten, R., Chard, D. J., Jayanthi, M., Baker, S. K., Morphy, P. & Flojo, J. (2008). Mathematics Instruction for students with learning disabilities or difficulty learning mathematics. A synthesis of the intervention research. Portsmouth, NH: RMC Research Corporation, Center on Instruction.

 

Matematiikan interventio-ohjelmat lapsille, joilla on matemaattisia oppimisvaikeuksia (Wilson & Räsänen, 2009)

Wilson ja Räsänen (2009) totesivat, että matemaattiset interventio-ohjelmat auttavat erityisesti pieniä lapsia, mutta niistä on hyötyä myös vanhemmille lapsille. Lyhyet interventio-ohjelmat voivat olla tehokkaita, mutta pidemmät ohjelmat ovat hyödyllisiä silloin, kun matematiikan oppimisen pulmat ovat suuria.

Konstruktiiviset ohjelmat sopivat nuorempien lasten matemaattisten taitojen oppimisen tukemiseen hyvin. Behavioristisia periaatteita noudattavilla ohjelmilla voidaan harjoittaa aritmeettisten prosessien muistamista ja opetella aritmeettisia faktoja. Metakognitiivisten interventio-ohjelmien on todettu sopivan toisella asteella olevien nuorten matematiikan sanallisten tehtävien harjoitteluun. Toistaiseksi on vielä tutkimatta, kuinka tehokkaita ovat murto- ja desimaalilukulaskuja ja paikka-arvon ymmärtämistä harjoittavat interventio-ohjelmat.

Koko opetusryhmän ottaminen mukaan interventioon toimii hyvin päiväkodissa ja alkuopetuksessa sekä silloin, kun tavoitteena oli oppimisen pulmien ehkäisy. Kaveritutorointi todettiin hyödylliseksi lähinnä peruskoulussa. Tehokkainta on yksilöllinen harjoittelu, sillä siinä harjoitetaan lapsen heikoimpia osaamisalueita.

Lähde:

  • Wilson, A. & Räsänen, P. (2009). Effective interventions for numeracy difficulties/disorders. Teoksessa Encyclopedia of Language and Literacy Development. The Canadian Language and Literacy Research Network.

 

Matematiikan opetuksen tehokkaat elementit oppijoille, joilla on oppimisvaikeuksia (Gersten ym., 2009)

Gerstenin ja hänen kolleegoidensa (2009) katsauksessa löydettiin useita hyviä opetuksen elementtejä. Ensimmäinen hyvän opetuksen elementti tässä kohderyhmässä oli eksplisiittinen opetus, jossa opettaja mallintaa tehtävän ratkaisemiseen sopivan strategian askel askeleelta. Lapset harjoittelevat tehtävää sen jälkeen opettajan mallin avulla. Suunnitelma on valittava aina tehtävän mukaan, eikä kaikkien tehtävien ratkaisemiseen ole yhtä sopivaa mallia tai etenemistapaa. Oppijoita rohkaistaan aktiivisesti käyttämään opettajan näyttämää ratkaisutapaa. Eksplisiittinen opetus on tärkeä työkalu, kun opetetaan lapsia, joilla on oppimisvaikeus.

Toiseksi tärkeäksi elementiksi nousivat visuaaliset representaatiot eli havainnollistaminen. Havainnollistaminen pitää suunnitella tarkasti ja sovittaa muuhun opetukseen. Kolmanneksi katsauksessa suositellaan pohtimaan lapselle annettavan laskuesimerkkien sarjan laajuutta, järkevyyttä ja monipuolisuutta. Neljänneksi etenkin uusien käsitteiden opettelemisen yhteydessä on tärkeää, että lapsi uskoo omaan osaamiseensa. Viidenneksi kannustetaan lisäämään verbalisointia; esimerkiksi lasta kannattaa kannustaa kertomaan strategioistaan ja ajattelutavoistaan. Tämä voi myös rauhoittaa käyttäytymistä ja lisätä oman toiminnan ohjaamista. Kuudenneksi opettajia kehotetaan kokoamaan palautetta lapsen oppimisesta jatkuvasti ja säännöllisesti. Se, että yleisopettajat, erityisopettajat ja lapsi itse saavat tietoa osaamisesta, edistää tutkimusten mukaan oppimista.

Lähde:

  • Gersten, R., Chard, D., Jayanthi. M., Baker, S. K., Morphy, P. & Flojo, J. (2009). Mathematics Instruction for students with learning disabilities: A meta-analysis of instructional components. Review of Educational Research, 79(3), 1202–1242.

 

Matematiikan oppimisen tukeminen lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia (Miller, Butler & Lee 1998)

Millerin ja hänen kolleegoidensa (1998) tutkimuskatsaukseen otettiin mukaan interventiotutkimukset, joissa harjoittelun kohteena olivat perusaritmetiikan tehtävät (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku) tai matemaattiset ongelmanratkaisutaidot. Molemmissa strategioiden ja oman toiminnan ohjauksen opettaminen osoittautuivat hyödylliseksi. Lapset hyötyivät ongelmanratkaisutehtävissä askel askeleelta etenemisestä (ajattelu ja toiminta). Interventio-ohjelmat lisäsivät lasten itsenäistä työskentelyä matematiikan tunneilla. Tämän lisäksi lasten oppimistulokset paranivat matematiikassa.

Havaintovälineiden (esim. palikat, muodot) käyttö ja piirtäminen tukivat perusaritmetiikan ja ongelmanratkaisun taitoja ja tukivat oppimista. Suoran opettamisen tavat todettiin hyödyllisiksi tässä lapsiryhmässä. Etenkin perusaritmetiikan harjoituksissa esimerkiksi tavoitteiden selkeys ja kaveritutorointi lisäsivät lasten motivaatiota ja oppimista.

Lähde:

  • Miller, S., Butler, F. & Lee, K.-H. (1998). Validated Practices for Teaching Mathematics to Students with Learning Disabilities: A Review of Literature. Focus on Exceptional Children, 31(1), 1–24.

 

Kaveritutorointi ja oppijat, joilla on oppimisvaikeuksia (Kunch, Jitendra & Sood, 2007)

Kunchin ja hänen kolleegoidensa (2007) katsaus yhdistää interventiotutkimukset, joissa on selvitetty yhteistoiminnallisen oppimisen (kaveritutoroinnin, engl. peer-mediated learning) vaikutusta matematiikan oppimiseen oppijoilla, joilla on oppimisvaikeus tai oppimisvaikeuden riski. Kohteena oli oppijoita esikoulusta toisen asteen koulutukseen. Yhteistoiminnalliset ohjelmat todettiin kohtalaisen tehokkaiksi (efektikokod = 0.47). Yhteistoiminnalliset ohjelmat toimivat paremmin ala- ja yläkoulussa (d = 0.57) kuin toisella asteella (d = 0.18). Tulokset olivat parempia oppijoilla, joilla oli matemaattisten oppimisvaikeuksien riski (d = 0.66), kuin sellaisilla, joilla oppimisvaikeus oli jo todettu (d = 0.21).

Myös Baker ja kollegat (2003) saivat samantyyppisen tuloksen, kun he tarkastelivat heikkoja matematiikan osaajia (engl. low-performance). Yhteistoiminnalliset ohjelmat olivat tehokkaampia yleisopetuksen ryhmissä (d = 0.56) kuin erityisopetuksen ryhmissä (d = 0.32). Ohjelmat, joissa keskityttiin aritmeettisiin perustaitoihin (computational skills), olivat hyödyllisempiä (d = 0.63) kuin sellaiset, joissa yhdistettiin laskemisen ja matemaattisten käsitteiden harjoittelemista (d = 0.34).

Yhteistoiminnallisia harjoitusohjelmia järjestettäessä on tärkeä kiinnittää huomiota muutamaan asiaan, erityisesti erityisopetuksen ryhmissä. Ensinnäkin kannattaa pohtia, millaiset lapset laitetaan työskentelemään keskenään – pystyvätkö lapset tekemään työtä yhdessä? Toiseksi on hyvä tarjota tutoreille koulutusta tutorointiin ja selventää heille, mitä heiltä odotetaan ja miten asioita voi oppia yhdessä.

Lähde:

  • Kunsch, C. A., Jitendra, A. K. & Sood, S. (2007). The effects of peer-mediated instruction in mathematics for students with learning problems: research synthesis. Learning Disabilities Research & Practice 22(1), 1–12.

 

Kognitiivisiin taitoihin keskittyvät perustaitojen interventio-ohjelmat (Kearns & Fuchs, 2013)

Kearnsin ja Fuchsin (2013) katsauksessa vedettiin yhteen tuloksia interventiotutkimuksista, joissa harjoiteltiin kognitiivisia toimintoja. Lapsilla oli oppimisvaikeuksia ja/tai kognitiivista heikkoutta. Interventio-ohjelmien vaikuttavuutta tarkasteltiin akateemisena osaamisena, jonka osa-alueet olivat lukemisen oikeellisuus, lukemisen ymmärtäminen ja kirjoittamisen laatu.

Akateeminen perusosaaminen kohentui vain pienessä osassa kognitiivisista interventio-ohjelmista. Parempia tuloksia saatiin, jos ohjelmassa yhdistettiin kognitiivisen komponentin ja akateemisen taidon harjoitteleminen. Katsauksessa todettiin, että kognitiivisten interventio-ohjelmien kehitystyö on vasta alussa ja tarvitaan lisää tutkimusta. Kognitiivisista interventio-ohjelmista voisi olla etua sellaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät hyödy yleisestä tai tehostetusta tuesta, vaan tarvitsevat erityistä tukea.

Lähde:

  • Kearns, D. M. & Fuchs, D. (2013). Does cognitively focused instruction improve the academic performance of low achieving students? Exceptional Children, 79(3), 263–290.