Lasten ajattelun taitojen arvioinnista Piageta mukaillen

Miten voidaan arvioida, onko lapsi konkreettisten operaatioiden tasolla?

Piaget on kehittänyt arviointitehtäviä, joilla voidaan arvioida, onko lapsi vielä esioperationaalisella kaudella vai onko hän siirtynyt jo konkreettisen operaatioiden vaiheeseen. Yksi tyypillinen tehtävä on nesteensäilyvyyskoe. Tässä kokeessa lapsen eteen asetetaan kaksi vesilasia, joissa on saman verran vettä. Toisen lasin vesi kaadetaan halkaisijaltaan kapeampaan tai leveämpään lasiin, jolloin veden pinta on ylempänä tai alempana kuin toisessa lasissa. Tämän jälkeen lapselta kysytään, kummassa lasissa on enemmän vettä. Esioperationaalisella kaudella oleva lapsi valitsee yleensä aina sen lasin, jonka veden pinta on ylempänä.

Samaa tehtävää voidaan käyttää lukumäärien, massan, painon, tiheyden ja määrän arviointitehtävissä. Yleensä lapset eivät ymmärrä säilyvyys-käsitettä ennen viidettä ikävuottaan. Konkreettisten operaatioiden tasolle siirtyminen on havaittu myös lasten aivokuvantamiskokeissa. Stauderin, Molenaarin & van der Molenin (1999) tekemät tutkimukset osoittivat, että edellä mainitun kaltaisten tehtävien oikeanlainen ratkaiseminen eli konkreettisten operaatioiden tasoisen ajattelun ja vastaavasti esioperationaalisen ajattelun välinen ero oli havaittavissa aivokuvantamisella aivotoiminnan erilaisena jäsentymisenä.

Muita Piaget’n kehittämiä tehtäviä tämän kehitysvaiheen tunnistamiseksi ovat esimerkiksi piirustustehtävä ”Piirrä talo kukkulalle, jolla kasvaa puita” ja lukumäärän pysyvyyden tehtävä. Piirustustehtävässä arvioidaan puiden ja talon seinien asentoa paperin alalaitaan nähden. Lukumäärän pysyvyyden tehtävässä lapsen eteen asetetaan kaksi riviä kolikoita allekkain niin, että molemmissa riveissä on yhtä monta kolikkoa. Tämän jälkeen toista riviä venytetään ja kysytään, onko molemmissa riveissä yhtä monta kolikkoa.

Onko siirtyminen konkreettisten operaatioiden tasolta toiselle kokonaisvaltaista?

Piaget’n teoriaa moititaan usein lapsen oppimiseen vaikuttavien kontekstisidonnaisten toimintojen ja käytäntöjen unohtamisesta. Tällä kriitikot tarkoittavat, että lapset voivat olla huomattavasti kehittyneempiä jollakin osa-alueella kuin toisella riippuen kokemusten ja harjoittelun määrästä. Tosin Piaget (1964) kylläkin mainitsee, että samanikäisten lapsien välillä on huomattavia eroja vastaavien kognitiivisten operaatioiden saavuttamisessa, koska he kasvavat erilaisissa ympäristöissä.

Myös Piaget’n korostamaa ajatusta oppimisen spontaaniudesta on kritisoitu. Erityisesti on kyseenalaistettu Piaget’n ajatusta, että siirtyminen operaatiotasolta seuraavalle olisi kokonaisvaltaista eli siirtymä tapahtuisi lähestulkoon samanaikaisesti eri toiminnan ja tiedon alueilla. Esimerkiksi asiantuntijuustutkimuksessa yhden lapsen taidoissa on huomattu olevan huomattavia eroja (Schneider, 1993). Lapset, jotka harrastavat jotakin tiettyä lajia, muistavat ja osaavat luokitella siihen liittyviä sanoja yleensä paremmin kuin muut. Lapset voivat siis operoida kognitiivisesti hyvin eri tasoilla oman harrastuneisuutensa, mielenkiintonsa, motivaationsa ja ulkopuolisen tuenkin ansiosta. Taitoeroja on sekä lasten kesken että yhden lapsen osaamisalueiden kesken (Rauste-von Wright & von Wright, 1994).

Vaikka lapsi ei omaksuisi koulussa opetettavia asioita yhtä helposti kuin muut, hänen oppimisstrategioissaan, kuten muistiin painamisessa ja mieleen palauttamisessa, ei välttämättä ole puutteita. Syynä saattaa olla aiemman tiedon puuttuminen: lapsella ei ole riittävää tietopohjaa, johon kiinnittää uutta tietoa. Myöhempien tutkimustulosten perusteella on todettukin, että ohjeistus, tuki ja harjoittelu ovat huomattavasti vahvemmassa roolissa ajattelun taitojen ja oppimisstrategioiden kehittymisessä kuin Piaget uskoi (Kloos ym., 2012).

Lähteet.

  • Kloos, H., Baker, H., Luken, E., Brown, R., Pfeiffer, D. ja Carr, V. (2012). Preschoolers Learning Science: Myth or Reality? Teoksessa H. Kloos, B. J. Morris ja J. L. Amaral ”Current Topics in Children’s Learning and Cognition”. Open access. Luettavissa: http://www.intechopen.com/books/current-topics-in-children-s-learning-and-cognition/preschoolers-learning-science-myth-or-reality.
  • Piaget, J. (1964). The early growth of logic in the child. London: Routledge and Kegan Paul.
  • Rauste-von Wright, M. & von Wright, J. (1994). Oppiminen ja koulutus. Porvoo: WSOY.
  • Schneider, W. (1993). Domain-specific knowledge and memory performance in children. Educational Psychology Review, 5, 257-273.
  • Stauder, J. E. A., Molenaar, P. C. M. & van der Molen, M. W. (1999). Brain activity and cognitive transition during childhood: a longitudinal event-related brain potential study. Child Neuropsychology, 5, 41-59.