Matemaattiset oppimisvaikeudet

Lasten matemaattisten taitojen hallinta voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä ovat ne lapset, joilla on suuria vaikeuksia suoriutua iänmukaisista tehtävistä, toisessa päässä ne, joilla suoriutuminen on erittäin vahvaa. Oppimisvaikeudet voivat eri lapsilla ilmetä eri tavoin ja näkyä eri matemaattisissa taidoissa, mutta yhteistä on se, että ne kaikki näkyvät matemaattisissa perustaidoissa hitautena ja virhealttiutena. Vaikeuksien taustalla voi olla kognitiivisia, motivationaalisia tai lapsen ympäristöön liittyviä syitä (esimerkiksi puutteet opetuskielen hallinnassa). Nämä vaikeudet hankaloittavat koulumatematiikan oppimisen lisäksi selviytymistä arkielämän asioista, joissa vaaditaan matemaattisia taitoja.

Tutkimuksissa on käytetty erilaisia raja-arvoja matemaattisten oppimisvaikeuksien määrittelyssä. Rajana voidaan esimerkiksi pitää standardoidun testin tuloksen jäämistä heikoimpaan 15. persentiiliin (= tulos on tässä joukossa heikoimpien 15 prosentin joukossa) tai heikoimpaan 25. persentiiliin. Lisäksi lapsen vaikeudet ovat havaittavissa vähintään kahtena peräkkäisenä vuonna. Yleensä eri asteisia matemaattisia oppimisvaikeuksia arvioidaan olevan 15–25 prosentilla lapsista.

Oppimisvaikeuksia käsittelevässä kirjallisuudessa matemaattisten taitojen oppimisen haasteiden yhteydessä käytetään useita eri käsitteitä. Voidaan puhua heikosta osaamisesta matematiikassa tai matemaattisissa taidoissa, jolloin viitataan lähinnä heikoimpaan 11–25 prosenttiin lapsista (low-performance in mathematics, mathematical learning difficulties). Tätä heikommin suoriutuvien lasten yhteydessä puhutaan matemaattisista oppimisvaikeuksista (mathematical learning disability), kaikkein heikoimmin suoriutuvien lasten kohdalla dyskalkuliasta (dyscalculia). Dyskalkulialla tarkoitetaan vaikea-asteista matemaattista oppimisvaikeutta, jossa vaikeuksien taustalla ei ole yleinen kehitysvammaisuus eikä esimerkiksi puutteellinen opetus. Dyskalkulian taustalla ajatellaan olevan häiriöitä lukumääräisyyden ymmärtämisessä, esimerkiksi pienten lukumäärien määrittämisessä tai lukujen ja lukumäärien suuruuden likimääräisessä arvioinnissa. Dyskalkulia-asteisia oppimisvaikeuksia arvioidaan olevan noin 5–7 prosentilla ikäluokasta. Terveydenhuollon tautiluokituksissa dyskalkulian yhteydessä käytetään nimityksiä laskemiskyvyn häiriö (FI81.2) tai erityinen oppimisvaikeus matematiikassa (351.1).

Varhaislapsuudessa viitteitä mahdollisista matemaattisista oppimisvaikeuksista voi näkyä esimerkiksi siinä, ettei lapsi ikätoveriensa tavoin osoita kiinnostusta lukumääräisyyksiin ympäristössään eikä tunnu ymmärtävän niitä tai havaitsevan eroja pienten lukumäärien välillä. Myös vaikeudet luokitella ja järjestää esineitä jonkin ominaisuuden mukaan saattavat ennakoida vaikeuksia matemaattisissa taidoissa. Esiopetusikäisellä lapsella lukujonotaidot ennustavat hyvin hänen myöhempää aritmeettista osaamistaan. Kouluiässä laskemisen hitaus  voi olla selkein merkki matemaattisista oppimisvaikeuksista. Myös numeromerkin ja sitä vastaavan lukumäärän yhdistämisen tai numeromerkkien avulla tapahtuvan suuruusluokan vertailun vaikeus ovat viitteitä haasteista matemaattisten taitojen kehityksessä. Riippumatta siitä, missä taidossa, minkä asteisia tai mistä johtuvia vaikeudet ovat, on olennaista tarjota lapselle tukea ja seurata tarjotusta tuesta hyötymistä. Opettajan on muistettava, että kyse on taitojen kehityksen jatkumosta, ei staattisesta tilasta.

Opettajan ja varhaiskasvattajan kannalta tärkeintä on havaita ajoissa ne lapset, joilla vaikuttaa olevan haasteita matemaattisten taitojen omaksumisessa. Tämä tarkoittaa siis lapsia, joiden suoriutuminen jää ikäryhmässä heikoimpaan neljännekseen eli heillä on matemaattisen oppimisvaikeuden riski (at risk-children). Heillä kaikilla ei oppimisen haasteiden taustalla ole sellaisia tekijöitä, jotka estävät heitä oppimista, mutta heidän oppimisensa tarvitsee seurantaa ja lisätukea.

 

Linkki: Matemaattiset oppimisvaikeudet

http://www.lukimat.fi/matematiikka/tietopalvelu/oppimisvaikeudet

 

Kirjallisuutta:

Geary, D. C. (2011). Consequences, characteristics, and causes of mathematical learning disabilities and persistent low achievement in mathematics. Journal of Developmental & Behavioral Pediatrics, 33, 250–263.

Geary, D. C. (2013). Learning Disabilities in Mathematics – Recent Advances. pp.239-255. Teoksessa Swanson, H.L. , Harris, K.R. & Graham, S. (toim.) Handbook of Learning Disabilities, 2nd edition. Guilford Press: New York.

Price, G. R. & Ansari, D. (2013). Dyscalculia: Characteristics, causes, and treatments. Numeracy 6(1), Article 2, 1–16.

Räsänen, P. (2012). Laskemiskyvyn häiriö eli dyskalkulia. Lääketieteellinen aikakauskirja   Duodecim 128(11), 1168–1177.