Inhibitio

Inhibitio

Inhibitiokyvyllä tarkoitetaan käyttäytymisen ja reaktioiden säätelyä, erityisesti epäolennaisen käyttäytymisen ehkäisyä. Se on opittu taito, joka usein suoritetaan automaattisesti tai tukahdutetaan kokonaan. Kyse on kyvystämme ehkäistä automatisoituneita toimintojamme (Diamond, 2013).

Esimerkkejä:

    • kävely epätasaisessa maastossa
    • toiminnan keskeyttäminen
    • tehtävää suoritettaessa merkityksettömän informaation sivuuttaminen
    • automaattisella vs. manuaalisella vaihteistolla ajaminen.

Reaktioinhibitiolla tarkoitetaan jo käynnistyneen toiminnan pysäyttämistä tai vaihtamista. Käyttäytymisen valikoinnin (engl. behavioral inhibition) tasolla inhibitio tarkoittaa tehtävän kannalta epäolennaisten toimintojen tekemättä jättämistä. Inhibition tehokkuutta voidaan tarkastella virheellisten reaktioiden määrästä esimerkiksi tehtävissä, joissa tulee reagoida vain tiettyihin ärsykkeisiin samantyyppisten ärsykkeiden sarjassa.

Kyky ratkaista ristiriitoja edellyttää tehtävän kannalta olennaisen, mutta vahvuudeltaan heikomman ärsykkeen tai toiminnon valitsemista tilanteissa, joissa on vahvoja kilpailevia ärsykkeitä tai toimintoja (engl. prepotent response inhibition). Kokeellisissa tutkimuksissa ristiriitojen ratkaisemisen kykyä on tutkittu esimerkiksi Stroop-tehtävällä. Tehtävässä tulee nimetä väri, jolla sana on painettu; painoväri on kuitenkin ristiriidassa sanan merkityksen kanssa (esim. sana punainen painettu sinisellä värillä). Tällaisessa tehtävässä ristiriita luodaan tehtävän mukaisen ratkaisutavan ja automatisoituneen lukemisen välille. (Närhi & Korhonen, 2006.)

  • Keskustelen ystäväni kanssa. Samanaikaisesti kännykkä ilmoittaa viestin tulleen. Pystyn jatkamaan keskustelua häiriintymättä.
  • Päiväkodissa viskariryhmän aamupiirissä lastentarhanopettajan esittäessä kysymyksen lapsi viittaa ja odottaa vastausvuoroaan.

Barkleyn (1997) mukaan toiminnanohjauksen perusedellytys on käyttäytymisen inhibitio, joka käsittää kolme inhibitorista toimintoa: totutun reaktiomallin ehkäisy, meneillään olevan reaktion pysäyttäminen ja häiriötekijöiden poissulkeminen. Inhibitio mahdollistaa muut toiminnanohjausfunktiot, joita Barkleyn mallissa ovat työmuisti, tunteiden, motivaation ja vireystilan itsesäätely, sisäistynyt puhe ja rekonstituutio. Rekonstituutiolla eli uudelleenmuodostuksella Barkley viittaa luovaan kykyyn manipuloida mielessä niin kielellistä kuin ei-kielellistäkin ainesta ja muodostaa siitä uusia kokonaisuuksia. Toiminnanohjauksen myötä käyttäytymisen kontrollointi siirtyy yksinomaisesta ulkoisen ympäristön ohjauksesta sisäisesti representoidun informaation ohjaukseen ja tavoitteen kannalta epäolennaisen informaation käsittely ja ylimääräinen motorinen toiminta pyritään minimoimaan. (Virta, 2010)

Lähteet

  • Barkley, R. (1997). Behavioral Inhibition, sustained attention, and executive functions: Constructing a unifying theory of ADHD. Psychological Bulletin, 121, 65–94.
  • Diamond, A. (2013). Executive functions. Annual review of psychology, 64, 135–168.
  • Närhi, V. & Korhonen, T. (2006). Toiminnanohjauksen kehitys. Teoksessa Hämäläinen, H., Laine, M., Aaltonen, O. & Revonsuo, A. (toim.), Mieli ja aivot, kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus: Turun yliopisto.
  • Virta, M. (2010). ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus. Neljän lyhytintervention tutkimus. Psykologian tutkimuksia 71. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden laitos.