Vaikuttavuustekijöitä

  • arviointimenetelmät
  • kontrolliryhmä
  • otoskoko
  • harjoiteltavat taidot
  • interventio-ohjelman kesto
  • lasten ikä

Interventiotutkimuksissa kerrotaan usein intervention efektikoko (esim. Cohenin d). Se on tutkimusaineistosta tilastollisesti laskettu arvo ja kertoo intervention tehokkuudesta. Mitä suurempi efektikoon arvo on, sitä tehokkaammin sen on havaittu vahvistavan oppimista. Efektikokojen avulla eri interventioiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta voidaan myös vertailla. On havaittu, että matemaattisten interventioiden efektikokoon vaikuttavat tutkimuksissa käytetyt menetelmät, kuten arviointivälineet ja vertailun kohteena olevan ryhmän tyyppi (Fischer ym., 2013).

Tutkimuksissa käytetyillä arviointitehtävillä on useimmiten huomattu olevan vaikutusta efektikokoon. Kun osaamista on arvioitu standardoiduilla matemaattisilla testeillä, intervention vaikuttavuus on ollut heikompi, kuin jos käytössä on ollut tutkijoiden itse laatimia testejä (Zhang & Xin, 2012). Tämä johtuu siitä, että tutkijoiden interventiota varta vasten laatimat testit mittaavat usein vain tiettyä taitoaluetta, jota harjoitellaan interventio-ohjelman avulla. Standardoidut testit puolestaan arvioivat laajemmin eri taitoalueita, sellaisiakin, joita ei intervention aikana ole harjoiteltu. Kun efektikoon laskemisessa käytetään standardoidun testin summapistemäärää, voi osaamisen edistyminen tietyllä harjoitellulla taitoalueella jäädä piiloon.

Efektikokoon vaikuttaa myös tutkimuksen kontrolliryhmän tyyppi. Kontrolliryhmän tyypillä tarkoitetaan sitä, saako myös kontrolliryhmä jotain toisenlaista interventiota (ns. aktiivinen kontrolliryhmä) vai ei (ns. passiivinen kontrolliryhmä). Kun interventiotutkimuksissa myös kontrolliryhmä on saanut jotain interventiota (esim. kielellisiin taitoihin liittyvää), efektikokojen on huomattu olevan merkittävästi pienempiä kuin tutkimuksissa, joissa kontrolliryhmällä on ollut passiivinen rooli (Fischer ym., 2013; Gersten ym., 2009).

Efektikokoon on havaittu vaikuttavan myös tutkimuksessa käytetty otoskoko. Interventioita toteutetaan sekä yksilöllisesti että ryhmissä. Kun yksilöinterventiotutkimuksia on verrattu ryhmäinterventiotutkimuksiin, on havaittu, että yksilötutkimuksista saadaan suurempia efektikokoja (Kroesbergen & Van Luit, 2003). Samoin ryhmätutkimuksissa pienellä otoksella saadaan usein suurempia efektikokoja kuin suuremmilla otoksilla. Tutkimuksen luotettavuuden ja tulosten yleistettävyyden kannalta merkityksellisimpiä ovat kuitenkin tutkimukset, joissa on käytetty mahdollisimman suurta otosta.

Yksi keskeisistä asioista interventiossa on harjoiteltavana olevien matemaattisten taitoalueiden määrä. Kun interventio on sisältänyt vain yhden tietyn harjoiteltavan taidon, on tutkimuksissa saatu suurempia efektikokoja kuin interventioissa, joissa on harjoiteltu useita matemaattisia taitoja (Fischer ym., 2013). Näyttäisi siis siltä, että interventio-ohjelmissa kannattaa harjoittaa vain muutamaa taitoaluetta kerrallaan.

Intervention keston merkityksestä on ristiriitaisia tuloksia. Tämä saattaa johtua osin siitä, että interventioita on määritelty meta-analyysitutkimuksissa lyhyiksi tai pitkiksi, mutta eri perustein. Pelkkä kesto, esimerkiksi viikkoina mitattuna, ei myöskään kerro, kuinka intensiivistä harjoittelu on: esimerkiksi kuinka monta kertaa ja kuinka monta minuuttia kerrallaan harjoitellaan viikon aikana. Eräiden tutkimusten mukaan kestoltaan lyhyet interventiot olisivat tehokkaampia kuin pitkät, sillä ne kohdistuvat usein yhteen melko nopeasti omaksuttavaan taitoon (Gersten ym., 2009; Kroesbergen & Van Luit, 2003). Toisaalta joissakin meta-analyysitutkimuksissa on havaittu, että intervention kesto ei vaikuta tehokkuuteen (Kunsch ym., 2007; Fischer, 2013).

Interventiotutkimuksissa ohjelmien toteuttajina ovat opettajat, tutkimusryhmän jäsenet tai molemmat samanaikaisesti. Toteuttajalla ei ole havaittu olevan juurikaan merkitystä intervention vaikuttavuuden kannalta (Gersten ym., 2009). Codding ja muut (2011) kuitenkin havaitsivat, että parhaita oppimistuloksia saadaan, kun interventiota toteuttaa kaksi eri tahoa yhdessä, esimerkiksi opettaja ja tutkija. Kun interventiotutkimus tehdään autenttisessa oppimisympäristössä, esimerkiksi koulussa, sen katsotaan lisäävän tutkimuksen ekologista validiteettia (Reed ym., 2013). Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin tutkijoiden laboratorio-olosuhteissa tekemien interventioiden, autenttisessa ympäristössä tehdyn intervention voidaan olettaa toimivan samantyyppisesti myös jatkossa, kun opettajat käyttävät sitä osana kouluarkea.

Se, mikä vaikutus lasten iällä on intervention tehokkuuteen, on vaihdellut eri tutkimuksissa. Esimerkiksi Kunschin ja kumppaneiden (2007) meta-analyysitutkimuksessa tarkasteltiin interventioita, jotka oli suunnattu peruskoulun kaikille vuosiluokille. He saivat tulokseksi, että nuorimmille suunnatut interventiot olivat tehokkaimpia. Xin ja Jitendra (2012) puolestaan eivät huomanneet iällä olevan vaikutusta intervention tehokkuuteen. Heidän meta-analyysissaan oli mukana lapsia ja nuoria alakoulusta toiselle asteelle.

Lähteet

  • Codding, R. S., Burns, M. K. & Lukito, G. (2011). Meta-analysis of mathematics basic-fact fluency interventions: a component analysis. Learning Disabilities Research & Practice, 26(1), 36–47. Doi: 10.1111/j.1540-5826.2010.00323.x.
  • Fischer, U., Moeller, K., Cress, U. & Nuerk, H.-C. (2013). Interventions supporting children’s mathematics school success. European Psychologist,18(2), 89–113. Doi: 10.1027/1016-9040/a000141.
  • Gersten, R., Chard, D. J., Jayanthi, M., Baker, S. K., Morphy, P. & Flojo, J. (2009). Mathematics instruction for students with learning disabilities:A meta-analysis of instructional components. Review of Educational Research, 79(3), 1202–1242. Doi: 10.3102/0034654309334431.
  • Kroesbergen, E. H. & Van Luit, J. E. H. (2003). Mathematics interventions forchildren with special educational needs. A meta-analysis. Remedial and Special Education, 24(2), 97–114. Doi: 10.1177/07419325030240020501.
  • Kunsch, C. A., Jitendra, A. K. & Sood, S. (2007). The effects of peer-mediated instruction in mathematics for students with learning problems: A research synthesis. Learning Disabilities Research & Practice, 22(1), 1–12.Doi: 10.1111/j.1540-5826.2007.00226.x.
  • Reed, D. K., Sorrells, A. M. Cole, H. A. & Takakawa, N. (2013). The Ecological and Population Validity of Reading Interventions for Adolescents: Can Effectiveness Be Generalized? Learning Disability Quarterly 36(3) 131–144.