Ajattelun taitojen kehittymisestä

Mitä eroa on ajattelun taitojen kehittymisellä ja oppimisella?

Piaget’n mukaan kehitys ja oppiminen eroavat käsitteinä toisistaan (1964; 1970). Piaget’n mukaan kehitys tarkoittaa ajattelun ja käyttäytymisen laadullista muuttumista tiedon karttumisen ja rakentumisen vaiheittaisten muutosten seurauksena. Tämä muutos edellyttää tiedon ja rakenteen vaiheittaista tasapainottumista, jota tapahtuu niin biologisen kuin psykologisenkin kypsymisen ansiosta. Tiedon kertyminen on luonteeltaan spontaania ja kokonaisvaltaista. Vastaavasti tiedon käsittely on yhteydessä taitoon operoida esineen tai käsitteen ominaisuuksilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi esineiden vertailua koon, värin, muodon, kovuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella. Piaget’n termein ominaisuudet muutetaan vertailukelpoisiksi symboleiksi. Tämä vuorostaan mahdollistaa esimerkiksi luokittelun, sarjoittamisen, tapahtumien järjestykseen saattamisen ja niin edelleen. Mikään operaatio ei toimi ainoastaan tietyssä sisältöalueessa vaan on Piaget’n mukaan siirrettävissä myös muihin vastaaviin tietorakenteisiin (esim. sanat, numerot, kuviot).

Oppiminen puolestaan tarkoittaa Piaget’n mukaan ajattelun ja käyttäytymisen muuttumista pääosin kokemusten ja assimilaation eli uusien asioiden omaksumisen ja sulauttamisen seurauksena. Piaget’n mukaan oppiminen voidaan määritellä tiedon yksilölliseksi rakentamiseksi, jota tapahtuu kaikessa oppimisessa samoja kognitiivisia operaatioita eli ajatteluprosesseja hyödyntäen. Nämä ajatteluprosessit voidaan nimetä adaptaatioksi eli ympäristöön sopeutumiseksi tai toisaalta kokemuksien jäsentämiseksi esimerkiksi muistin, toiminnan, havaitsemisen tai muiden kognitiivisten prosessien avulla.

Oppiminen on siis alisteinen kehitykselle, eli kehitys edellyttää oppimista, mutta oppimiseen ei välttämättä liity kehitystä. Epäsuorasti kehittymisen ja oppimisen ero on tullut todennettua Koulutuksen arviointikeskuksen Oppimaan oppimisen arvioinneissa, jotka osoittavat, että lasten oppimaan oppimisen taidot (yleiset ajattelun taidot) kehittyvät tasaisesti, kun taas oppiainesisällön osaamisessa voidaan pysyä vuosien saatossa samalla tasolla ja jopa heikentyä (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen, Vainikainen & Hotulainen, 2013).

Ajattelun taitojen kehittymisen tukemisella tavoitellaan siis laajempaa kehityksellistä muutosta, joka muodostuu kokemusten, oppimisen ja biologian yhteisestä vuorovaikutuksesta. Oppiminen tarkoittaa tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista työskentelyä uuden asian omaksumiseksi, jota yleensä joko tapahtuu tai ei tapahdu. Yleissääntönä voidaan tietysti todeta, että iältään vanhemmat lapset, esimerkiksi kymmenvuotiaat, ovat seitsenvuotiaita parempia ajattelijoita pystyessään yhdistämään, organisoimaan, vaihtamaan näkökulmaa ja niin edelleen. Toisaalta samaiset kymmenvuotiaat eivät useinkaan osaa asettua nuoremman lapsen tasolle ja lähinnä ihmettelevät, miksi nuoremmat eivät ymmärrä heidän päättelyään.

Ajattelun kehittymistä tapahtuu siis koko ajan ja tiedostamatta. Oppimista sen sijaan kuvaa myös tiedon kumulatiivisuus. Esimerkiksi asiantuntijuustutkimus on osoittanut, että aikaisempi tieto auttaa oppimaan ja omaksumaan uutta asiaan liittyvää tietoa (Ericsson, Charness, Feltovitch & Hoffman, 2006). Vastaavia tutkimustuloksia on saatu myös lasten ja nuorten muisti- ja oppimistutkimuksista (Schneider, 1993). Ajattelun taitojen kehittyminen ei kuitenkaan ole suoranaisesti yhteydessä tiedon lisääntymiseen, joskin tiedon rakenteen tunteminen edistää aiemman ja uuden tiedon prosessointia.

Etenkin lapsilla ajattelun taidot kehittyvät biologisen kypsymisen mukana, joskin Merzenichin (2001) mukaan lapsen kokemuksilla on huomattava vaikutus kypsymisprosessiin. Voidaan kuitenkin olettaa, että ilman tarpeeksi haasteellisia ajattelutehtäviä ajattelun taitojen kehittyminen saattaa hidastua ja jopa pysähtyä – näin voisi käydä, mikäli lapsi pärjäisi ympäristössään aikaisemmin saavuttamallaan ajattelutaitotasolla. Vasta silloin, kun lapsi ei enää pärjää osaamillaan ajattelun taidoilla omassa ympäristössään vaan aiempi ymmärrys on asetettu kyseenalaiseksi tai lapsi on itse huomannut sen riittämättömäksi, ajattelun taidot voivat kehittyä seuraavalle tasolle. Oppimista ja ajattelun kehittymistä on kuitenkin vaikea erottaa arjessa toisistaan. Koulumaailmassa ajattelun taidot voidaan markkinoida oppimista helpottavana työvälineenä, jonka avulla uuden tiedon oppiminen järkiperäistyy ja tehostuu.

Mitä eroa on ajattelun taitojen kehittymisellä ja oppimisella?

• Ajattelun kehittyminen tarkoittaa ajattelun ja käyttäytymisen laadullista muuttumista tiedon ja sen rakentumisen vaiheittaisten muutosten mukana.
• Oppiminen tarkoittaa ajattelun ja käyttäytymisen muuttumista pääosin kokemusten ja assimilaation eli omaksumisen ansiosta.
• Kehitys edellyttää oppimista, mutta oppimiseen ei välttämättä liity kehitystä.

 

Lähteet:

  • Ericsson, K. A., Charness, N., Feltovich, P., & Hoffman, R. R. (Eds.) (2006). Cambridge handbook of expertise and expert performance. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
  • Hautamäki, J., Kupiainen, S., Marjanen, J., Vainikainen, M.-P. ja Hotulainen, R. (2013). Oppimaan oppiminen peruskoulun päättövaiheessa: Tilanne vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2001. Opettajankoulutuslaitos Tutkimuksia No 347. Helsinki: Yliopistopaino.
  • Merzenich, M. M. (2001). Cortical plasticity contributing to child development. Teoksessa J. L. McClelland & R. S. Siegler (toim.), Mechanism of cognitive development. Behavioral and neural perspectives (s. 67-96). Mahwah: Lawrence Elbaum.
  • Piaget, J. (1964). The early growth of logic in the child. London: Routledge and Kegan Paul.
  • Piaget, J. (1970). The principles of genetic epistemology. London: Routledge & Kegan Paul.

 

Lue lisää:

Perimän ja ympäristön vaikutuksesta ajattelun taitojen kehittymiseen

Ajattelun kehittyminen koulutien alkuvaiheessa