Toiminnanohjauksen käsitteen määrittelyn ongelmista

Toiminnanohjaukselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, ja sitä tutkitaan tällä hetkellä paljon. Aikaisempien tutkimusten mukaan (esim. Lehto ym., 2003; Pennington & Ozonoff, 1996; Welsh ym, 1991) toiminnanohjauksella tarkoitetaan päämääräsuuntautuneen toiminnan säätelyä, johon kuuluvat toiminnan suunnittelu eli suoritustavan valinta, kyky ylläpitää ja vaihtaa suoritustapaa, vaihtoehtojen etsiminen, sujuvuus, joustavuus, itsesäätely, käyttäytymisen organisointi ja jaksottaminen sekä kyky inhiboida eli ehkäistä reaktioita epäolennaisiin ärsykkeisiin.

Viitekehyksestä riippuen (esim. Miyake ym, 2000) työmuisti nähdään osana tiettyjä toiminnanohjausfunktioita, yhtenä keskeisenä toiminnanohjausfunktiona tai jopa koko toiminnanohjauksen ytimenä. Joka tapauksessa toiminnanohjausfunktiot edellyttävät työmuistissa tapahtuvaa aktiivista informaation prosessointia. Työmuistia tarvitaan erityisesti tarkkaavaisuuden kohteen mielessä pitämisessä. Samoin kuin tarkkaavaisuuskin, myös toiminnanohjaus on kognitiivinen toiminto, joka on aina yhteydessä johonkin muuhun kognitiiviseen toimintaan eikä voi esiintyä yksinään.

Esimerkiksi Brown (2000) esittää omassa mallissaan toiminnanohjauksen koostuvan kuudesta rinnakkaisesta funktiosta: työn aloittaminen ja organisointi, tarkkaavaisuuden säilyttäminen, energiatason ja suorituspyrkimyksen säilyttäminen, turhautumisen sieto ja tunnesäätely, työmuisti ja tiedon mieleen palauttaminen sekä oman toiminnan tarkkailu ja säätely. Lezak (1995) havainnollistaa toiminnanohjauksen prosessia jakamalla sen neljään vaiheeseen, jotka ovat 1) tavoitteenmuodostus, 2) suunnittelu toimintastrategian muodostamiseksi, 3) toiminnan määrätietoinen toteutus ja 4) toiminnan tuloksellisuuden tehokas arviointi.

  • Brown vertaa toiminnanohjausta orkesterinjohtajaan, jonka tehtävänä on ohjata orkesterin soittajia eli integroida ja säädellä muita kognitiivisia toimintoja.

Yksi syy käsitteenmäärittelyn ongelmiin löytyy toiminnanohjauksen tutkimisen haasteista. Mitkä kognitiiviset prosessit kuuluvat toiminnanohjaukseen? Entä mikä on sosiaalis-emotionaalisten tekijöiden merkitys? Lisäksi toiminnanohjauksen yksilöllinen kehitys lasten eri ikäkausina vaikuttaa huomattavan paljon. Nämä tekijät olisi aina huomioitava valittaessa mittausvälineitä toiminnanohjauksen arviointiin, ja niiden selvittäminen kuuluu ehdottomasti tulevaisuudessa toiminnanohjauksen tutkimuksen haasteisiin.

 

Lähteet

  • Brown, T. E. (Ed.) (2000). Attention-Deficit Disorders and Comorbidities in Children, Adolescents, and Adults. Washington DC; London: American Psychiatric Press.
  • Lehto, J. E., Juujärvi, P., Kooistra, L. & Pulkkinen, L. (2003). Dimensions of executive functioning: Evidence from children. British Journal of Developmental Psychology 21, 59–80.
  • Lezak, M. D., Howieson, D. B. & Loring, D. W. (2004). Neuropsychological assessment (4th ed.). New York: Oxford, University Press.
  • Miyake, A., Friedman, N. P., Emerson, M. J., Witzki, A. H., Howertwer, A. & Wager, T. D. (2000). The unity and diversity of executive functions and their contributions to complex “frontal lobe” tasks: a latent variable analysis. Cognitive Psychology, 41, 49–100.
  • Pennington, B. F. & Ozonoff, S. (1996). Executive functions and developmental psychopathologies. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 37, 51–87.
  • Welsh, C., Pennington, B. & Groisser, D. (1991). A normative-developmental study of executive function: A window on prefrontal function in children, Developmental Neuropsychology, 7, 131–149.