Koulutus, oppiminen ja ajattelun taidot

Miten opetuksen tavoitteet ja oppiminen ovat yhteydessä ajattelun taitoihin?

Useimmissa maissa opetussuunnitelmat on rakennettu oppiainesisältöjen ehdoilla, mikä tarkoittaa sitä, että ajattelun taitojen opettamiselle ei ole omaa suunnitelmaa. On ajateltu niin, että ajattelun taidot kehittyvät perusopetuksen sivutuotteena, kun lapset kohtaavat sisällöllisesti yhä vaativampia tehtäviä eri oppiaineissa. Tällaisella opetussuunnitelmarakenteella ei kuitenkaan pystytä selkeästi osoittamaan, mitkä ovat kullakin luokka-asteella kehitettävät ja tuettavat ajattelun taidot.

Suomessa perusopetuksen uuden opetussuunnitelman voidaan todeta muuttuneen huomattavasti ajattelun taitoja painottavampaan suuntaan, sillä uusissa opetussuunnitelman perusteissa (2014) ajattelun taitojen opettamisen merkitystä on painotettu huomattavasti aiempaa enemmän (OPS, 2004; OPS, 2014). Vuosien 2001 ja 2014 opetussuunnitelmista on verrattu ajattelu-, kriittinen- ja kriittinen ajattelu -sanojen käyttötiheyttä: uudemmassa opetussuunnitelmassa sanojen määrä on nelinkertaistunut. Ajattelun taitojen opettamisen tärkeys on siis huomioitu opetussuunnitelmissa.

Ajattelutaitojen opettamisen aiempaa tehokkaampi integroiminen opetussuunnitelmaan näyttää perustuvan seuraavaan kolmeen tieteellisesti havaittuun seikkaan:

1) kansainvälisten tutkimustulosten perusteella tiedetään, että lasten ajattelun taidot ovat voimakkaasti yhteydessä lasten kouluoppimiseen ja -menestykseen koulutien eri vaiheissa (Adey, Roberts & Venville, 2002; Klauer & Phye, 2008),

2) ajattelun taitojen, kuten älykkyydenkin, kehittymisen on havaittu olevan riippuvainen ympäristön virikkeellisyydestä, ja

3) ajattelun taitojen kehittämiseen on laadittu opetusmenetelmiä ja interventio-ohjelmia, joiden vaikuttavuus on onnistuttu todentamaan toistuvasti tutkimusten avulla (Higgins ym., 2005; Adey ym., 2007).

Kaikki edellä esitetyt seikat korostavat sitä, että ajattelun taidoiltaan heikoimpia lapsia on tärkeää tukea koulutien alkuvaiheessa. Feursteinin ja Falikin (2010) mukaan heikoilla oppilailla ei ole taitoa käsitellä ja muokata uutta tietoa. Heillä ei ole myöskään aikaisempaa kokemusperäistä tietopohjaa, johon uusi tieto voitaisiin helposti yhdistää. Näin ollen he ovat heikommassa asemassa opiskellessaan sisältöjä painottavan oppimissuunnitelman mukaan. Uudet oppisisällöt jäävät helposti irrallisiksi tiedon saarekkeiksi, eikä tällaisella tiedolla ole juuri merkitystä ajattelun taitojen kehittymisen kannalta.

Koulutien alkuvaiheessa on tärkeää oppiainesisällön oppimisen sijaan panostaa nykyistä huomattavasti enemmän tiedon käsittely- ja kehittelyvaiheisiin eli siihen, miten tietoa organisoidaan, miten asioiden välisiä yhteyksiä löydetään ja miten uusilla käsitteillä operoidaan eri yhteyksissä. Perinteistä opetus- ja oppimisprosessia on usein kuvattu opettajan näkökulmasta niin, että tieto annetaan oppilaalle ja se säilyy hänessä sellaisenaan eli ”tieto kaadetaan päähän ja tarvittaessa esimerkiksi koetilanteessa ulos”. Tällainen opetus ei edellytä keskeisten ajattelun taitojen käyttöä eikä näin ollen kehitä niitä. Sen sijaan oppimistilanteet, joissa jo itse tehtävä vaatii aikaisemman tiedon aktivointia sekä uuden ja aiemman tiedon vertailua, ovat lähtökohtaisesti tehokkaampia oppimisen kannalta.

Ajattelutaidoiltaan heikot oppilaat kärsivät eniten opetuksesta, joka rajoittuu pelkkiin oppisisältöihin, sillä heillä ei ole taitoja jatkoprosessoida tietoa. Tästä syystä erityisesti heikkojen lasten ajattelutaitojen kehittymistä tulee tukea koulun alkuvaiheessa (Feuerstein & Falik, 2010; Molnár, 2011). Lisäksi viimeaikaiset laajamittaiset tutkimukset osoittavat, että sekä yksittäisen opettajan toiminnalla on yhteys ajattelun kehittymiseen (Vainikainen, Hautamäki, Hotulainen & Kupiainen, 2015) että yleisemminkin koulutuksella eli koulussa vietetyillä vuosilla on yhteys ajattelun taitoja mittaavissa tehtävissä menestymiseen (Gustafsson, 2008). Näin ollen sekä opetuksen laatu että sen määrä on yhteydessä ajattelun taitojen kehittymiseen.

Miten opetuksen tavoitteet ja oppiminen ovat yhteydessä ajattelun taitoihin?

• Opittavan tiedon prosessointi ja samalla itse oppiminen tehostuvat, jos lapsi on tietoinen mahdollisuuksistaan muokata opittavaa tietoa ja saa tehdä niin (luokitella, sarjoittaa jne.).
• Koulutiellä pysyminen kehittää sivutuotteena yleisiä ajattelutaitoja ja vastaavasti yleisten ajattelutaitojen kehittyminen tehostaa oppimista.

Voiko ajattelun taitoja opettaa?

Onko meillä siis mahdollisuus vaikuttaa lasten ajatteluun? Pelkästään sen tiedostaminen, että ajattelemme eli prosessoimme jatkuvasti tietoa (jopa unissakin), luo pohjan ajattelun taitoihin vaikuttamiselle. Jos tähän lähes katkeamattomaan ajatusvirtaan on mahdollista päästä vaikuttamaan ja lapsille osataan antaa työkaluja ajatustensa hallitsemiseksi ja tiedostamiseksi, olemme jo astuneet ajattelutaitojen kehittämisen tielle. Lähinnä kysymys lienee siitä, kuinka paljon meillä aikuisina ja kasvattajina on mahdollisuuksia vaikuttaa edellä mainittuun ajatusvirtaan ja ajattelun taitojen kehittymiseen.

Kuten sanottu, nykyisin opetuksen tavoitteena ei enää ole vain oppiainekohtaisten opetussisältöjen opettaminen, vaan tärkeänä pidetään sellaisten ajattelun taitojen kehittämistä, jotka ovat siirrettävissä oppiaineesta toiseen, uusiin tilanteisiin tai kokonaan uuden tiedon käsittelyyn. Käytännössä sekä kansallisissa että kansainvälisissä koulutusarvioinneissa (Oppimaan oppiminen-, PISA-, TIMSS-, ATC21S-, PIAAC-tutkimus) ollaan kiinnostuneita juuri koulujen ja koulutusjärjestelmien vaikutuksista kyseiseen ajatusvirtaan.

 Voiko ajattelun taitoja opettaa?

• Ajattelun taitoja voi ja tulee opettaa.

Lähteet:

  • Adey, P., Csapó, B., Demetriou, A., Hautamäki, J., & Shayer, M. (2007). Can we be intelligent about intelligence? Why education needs the concept of plastic general ability. Educational Research Review, 2(1), 75–97.
  • Adey, P., Robertson, A., & Venville, G. (2002). Let´s think! A programme for developing thinking in five and six years old. Windsor, UK: Nfer-Nelson.
  • Feuerstein, R., & Falik, L. H. (2010). Learning to think, thinking to learn: A comprehensive analysis of three approaches to instruction. Journal of Cognitive Education and Psychology, 9(1), 4-20.
  • Gustafsson, J.-E. (2008). Schooling and Intelligence: Effects of Track of Study on Level and Profile of Cognitive Abilities. Teoksessa P. C. Kyllonen, R. D. Roberts & L. Stankov (toim.), Extending intelligence: Enhancement and new construct, (s. 31–50). New York: Routledge.
  • Higgins, S., Hall, E., Baumfield, V., & Moseley, D. (2005). A meta-analysis of the impact of the implementation of thinking skills approaches on pupils. In: Research Evidence in Education Library. London: EPPI-Centre, Social Science Research Unit, Institute of Education, University of London.
  • Klauer, K. J. & Phye, G. D. (2008). Inductive reasoning: a training approach. Review of Educational Research, 78(1), 85-123.
  • Molnár, G. (2011). Playful fostering of 6- to 8-year-old students’ inductive reasoning. Thinking Skills & Creativity, 6(2), 91–99.
  • Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
  • Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.
  • Vainikainen, M.-P., Hautamäki, J., Hotulainen, R. & Kupiainen, S. (2015). General and specific thinking skills and schooling: Preparing the mind to new learning. Thinking Skills and Creativity.