Minäkäsitys

Matematiikan minäkäsitys ja pystyvyyskokemukset: OSAANKO?

  • “Olenko hyvä matematiikassa”?
  • Esikoulussa ja koulun alussa käsitys omista taidoista on lapsilla pääosin myönteinen
  • Oppimiskokemukset ja vertailu tovereihin muokkaavat minäkäsitystä
  • Oppimisvaikeudet altistavat kielteiselle minäkäsityksen kehitykselle

Oppimisminäkäsityksellä tarkoitetaan yksilön omaa arviota ja käsitystä omasta kyvykkyydestään oppijana yleisesti, tai tietyllä oppimisen alueella erityisesti. Oppimisminäkäsitys ja pystyvyyden kokemukset muotoutuvat lapsen oppimis- ja suorituskokemusten, taitojen, sekä muilta saadun palautteen pohjalta. Ennen kouluikää ja ensimmäisen kouluvuoden alussa lasten käsitys omasta osaamisestaan on usein myönteinen, todellisesta taitotasosta riippumatta (Wigfield & Eccles, 2000). Koulunsa aloittava lapsi kuitenkin herkistyy – kehitystasonsa mukaisesti – sosiaaliselle vertailulle, ja alkaa arvioida suoriutumistaan suhteessa muihin aiempaa enemmän. Näin koulumaailma ”kalibroi” lapsen minäkäsitystä realistisempaan suuntaan, mikä yleensä tarkoittaa näkemysten muuttumista kielteisemmiksi alkuvaiheen jälkeen (Aro, ym., 2014; Jacobs ym., 2002). Realistinen, mutta silti riittävän myönteinen minäkäsitys tukee oppijan koulusaavutuksia ja hyvinvointia yleisemminkin. Yhteys minäkäsityksen ja koulusuoriutumisen välillä näyttää vahvistuvan iän myötä (Tuohilampi & Hannula, 2013). Alkuopetuksessa matematiikan minäkäsitys on vielä suhteellisen riippumaton osaamistasosta, mutta ala-asteen aikana minäkäsityksen on havaittu muuttuvan kielteiseksi erityisesti heikosti suoriutuvilla lapsilla. Kolmannen luokan alussa heikosti suoriutuvien lasten käsitys omasta osaamisestaan matematiikassa oli kansallisen tutkimuksen mukaan merkitsevästi matalampi kuin tavanomaisesti suoriutuvien lasten (Tuohilampi & Hannula, 2013). Suomessa poikien matematiikan minäkäsityksen on havaittu olevan vahvempi kuin tyttöjen sekä ala- että yläasteella (Kupari ym., 2012; Tuohilampi & Hannula, 2013). Tutkijat esittävätkin, että tyttöjen matematiikan osaamiseen liittyvää itseluottamusta tulisi pyrkiä vahvistamaan alaluokilta lähtien.

Jotta kielteinen minäkäsityksen kehitys saataisiin pysäytettyä mahdollisimman varhain, heikosti matematiikassa suoriutuvat lapset saattavat tarvita sekä motivationaalista tukea että matematiikan perustaitojen harjoittelua (ks. interventiot) heti koulun alussa, tai mahdollisuuksien mukaan jo aiemmin. Erityisesti heikkojen osaajien on todettu hyötyvän interventioista, joissa taitojen ohella tuetaan myös myönteisen minäkäsityksen muodostumista oikeanlaisen palautteen avulla (O’ Mara ym., 2006). Tutkimusten pohjalta on myös ehdotettu, että erityisesti nämä oppijat tarvitsisivat myönteisiä onnistumisen kokemuksia ja emotionaalista tukea ja ymmärrystä sekä vanhemmiltaan että opettajiltaan, jotta luottamus omaan osaamiseen vahvistuisi (Ahmed ym., 2010). Tärkeä, mutta helposti vähemmälle huomiolle jäävä ryhmä ovat myös oppijat, joilla suoriutuminen on keskitasolla, mutta joilla jostakin syystä on erityisen heikko usko omaan osaamiseensa ja jotka itse kokevat, että heillä on vaikeuksia oppimisessa (esim. Korhonen ym., 2014). Opettajan olisi siis hyvä tiedostaa, että osaaminen ja oppijan usko omiin taitoihinsa eivät välttämättä kulje aina käsi kädessä.

Lähteet

  • Ahmed, W., Minnaert, A., van der Werf, G. & Kuyper, H. (2010). Perceived social support and early adolescents’ achievement: The mediational roles of motivational beliefs and emotions. Journal of Youth and Adolescence, 39, 36-46.
  • Aro, T., Järviluoma, E., Mäntylä, M., Mäntynen, H., Määttä, S. & Paananen, M. (2014). Kummi 11. Oppilaan minäkuva ja luottamus omiin kykyihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.
  • Jacobs, J. E., Lanza, S., Osgood, D. W., Eccles, J. S. & Wigfield, A. (2002). Changes in children’s self-competence and values: Gender and domain differences across grades one through twelve. Child Development, 73, 509-527.
  • Korhonen, J., Linnanmäki, K. & Aunio, P. (2014). Learning difficulties, academic well-being and educational dropout: A person-centred approach. Learning and Individual Differences, 31, 1-10.
  • Kupari, P., Välijärvi, J. Andersson, L., Arffman, I., Nissinen, K., Puhakka, E., & Vettenranta, J. (2013). PISA 12 Ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:20.
  • O’Mara, A. J., Marsh, H. W., Craven, R. G., & Debus, R. L. (2006). Do self-concept interventions make a difference? A synergistic blend of construct validation and meta-analysis. Educational Psychologist, 41(3), 181–206.
  • Tuohilampi, L. & Hannula, M. (2013). Matematiikkaan liittyvien asenteiden kehitys sekä asenteiden ja osaamisen välinen vuorovaikutus 3., 6. ja 9. luokalla. Teoksessa J. Metsämuuronen (toim.) Perusopetuksen matematiikan oppimistulosten pitkittäisarviointi vuosina 2005-2012. Helsinki: Opetushallitus. Opetushallituksen seurantaraportti 2013:4.
  • Wigfield, A., & Eccles, J. S. (2000). Expectancy-value theory of achievement motivation. Contemporary Educational Psychology, 25, 68–81.