Tutkimustietoa

Matemaattisten taitojen harjoittelu pelien avulla

Lautapelien pääasiallinen tarkoitus on toimia viihdykkeenä lapsille ja aikuisille. Ajanviettofunktion lisäksi pelit voivat myös edistää varhaista lukumääriin liittyvää ymmärrystä sekä laskemisen taitoja. Matematiikan tarjoaminen leikinomaisena ja hauskana asiana lapselle näkyy motivaationa laskemista kohtaan kouluvuosina.

Useat tutkijat (Ainley, 1990; Barta & Schalelling, 1998; Ernest, 1986; McConkey & McEvoy 1986; Williams, 1986; Young-Loveridgen, 2004 mukaan) ovat kirjoittaneet 1980- ja 90-luvuilla lautapelien mahdollisuuksista tukea lasten laskemisen taitoja. Johtuen varmastikin tietokonepelien suosion lisääntymisestä 2000-luvulla, on lautapelitutkimus sittemmin jäänyt vähäisemmäksi.

Lautapelien pelaamisen vaikutuksia ovat viimevuosina systemaattisesti kartoittaneet tutkijat Siegler ja Ramani. Siegler ja Ramani ovat toteuttaneet useita interventiotutkimuksia, joissa leikki-ikäiset (3 – 4 -vuotiaat) osallistujat ovat pelanneet yksinkertaista lautapeliä (Great Race) aikuisen kanssa sillä myönteisellä seurauksella, että lasten varhaiset matemaattiset taidot ovat parantuneet. Parannukset ovat ilmenneet laskemisen taidoissa: erityisesti lukujonotaidoissa, mutta myös lukumäärien vertailun taidoissa sekä numerosymbolien tunnistamisessa. Erityisen hyödyllistä pelaamisen on osoitettu olleen niille lapsille, joiden taidot ovat lähtötasomittauksissa olleet heikommat, kuten esimerkiksi heikon sosioekonomisen taustan lapsilla. Heillä on tutkitusti ollut myös vähemmän lautapeleihin liittyvää pelikokemusta.

Parannusta taitoihin lautapelien avulla edellä mainitussa ikäryhmässä on saavutettu jo neljällä 15 minuutin pelituokiolla kahden viikon aikana. Edellytyksenä taitojen kehitykselle on ollut pelin lineaarinen sommittelu. Great Race -nimistä peliä tutkimuksissa kuvaillaan suorakaiteen muotoiseksi laudaksi, joka on jaettu kymmeneen ruutuun, joista jokainen on numeroitu yhdestä kymmeneen vasemmasta reunasta oikeaan. Eläinhahmot etenevät laudalla spinnerin osoittaman määrän – yhden tai kaksi ruutua – kerrallaan, alkaen vasemmasta reunasta. (Siegler & Ramani, 2008; 2009; 2011).

Whyte ja Bull (2008) ovat todenneet, ettei pelin lineaarisesta sommittelusta matemaattisten taitojen kehitykselle ole hyötyä, mikäli peleissä ei ole lukumääriä tai numerosymboleja. Heidän interventiotutkimuksessaan neljävuotiaat osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään pelaamaan lukumääräkorttipeliä, Great Race-tyyppistä peliä ja lineaarista lautapeliä, jossa numeroiden sijaan pelilaudalla liikuttiin väreissä. Vain lukupelejä pelanneiden alku- ja loppuarviointien välillä tapahtui kasvua. Väripeliä pelanneiden lukumäärään liittyvät taidot eivät kehittyneet.

Pelien pelaaminen oppimistarkoituksessa edellyttää aikuisen tukea. Viisivuotiaita Uudessa Seelannissa tutkinut Young-Loveridge (2004) yhdisti tutkimusasetelmassaan lautapelituokioiden alkuun lukulorut ja -tarinat. Tuokioiden kesto oli 30 minuuttia ja ne toteutettiin jokaisena arkipäivänä seitsemän viikon ajan. Young-Loveridge totesi, että harjoittelulla oli huomattava vaikutus. Hän arveli sen liittyvän intensiiviseen vuorovaikutteiseen työskentelytapaan, jossa sensitiivinen aikuinen, erityisopettaja, ohjasi ja tuki lasta hänen lähikehityksen vyöhykkeellään. Johtopäätöksenä tästä voidaan sanoa, että pelin maksimaaliset hyödyt saavutetaan, kun aikuinen suuntaa lapsen huomiota pelitilanteessa ja ohjaa lasta aistien hänen sen hetkisen kehitysvaiheensa.