Kyvykkyyskäsitykset intervention kohteena

MIHIN kyvykkyyskäsitys-interventioissa vaikutetaan?

  • Pyritään tukemaan lapsen käsitystä omista taidoistaan
  • Keskeinen keino osaamiskäsityksiin vaikutettaessa on lapselle annettu palaute

Lapsen käsitykseen omista kyvyistään (esim. minäkäsitys tai minäpystyvyys) tietyssä asiassa tai tehtävässä vaikuttavat erityisesti kasvattajan antama palaute, arvostelu ja kannustus. Tämän lisäksi olennaista on, minkälaisen mallin kasvattajat antavat siitä, mitkä tekijät nähdään osaamisen ja onnistumisen taustalla (ns. kausaaliatribuutiot, joita ovat esimerkiksi: yrittäminen, kyvyt tai sattuma, Weiner, 1986). Kyvykkyyskäsitysten tukemiseen tähtäävissä interventioissa keskeisenä vaikuttavana elementtinä ovatkin yleensä lapselle kohdistetun palautteen ja arvioinnin luonne ja laatu.

Tutkimustulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan oppijan kyvykkyyskäsitysten vahvistaminen parantaa myös heidän suoriutumistaan tietyllä aihealueella tai tietyssä oppiaineessa. Koska oppijan kyvykkyyttä koskevien käsitysten ajatellaan olevan sidoksissa tiettyyn sisältöön, tutkimuksissa yleensä keskitytään tukemaan oppijan ainekohtaisia osaamiskäsityksiä, eli esimerkiksi käsitystä siitä, kuinka hyvin oppija ajattelee osaavansa tai oppivansa matematiikkaa. Tulosten pohjalta näyttää siltä, että tukemalla oppijan luottamusta kykyynsä oppia ja osata matematiikkaa, tai luottamusta suoriutua tietyssä tilanteessa suoritettavista matemaattisista tehtävistä, voidaan parantaa myös varsinaista suoritusta. Tutkimustulosten pohjalta on tehty seuraavia yleisiä havaintoja (ks. esim.  Haney & Durlak, 1998; Hattie, 1992; Huang, 2011; O’Mara ym., 2006; Robertson, 2000) :

  • Parhaat tulokset saadaan, kun interventio kohdistetaan tiettyyn akateemiseen sisältöön tai alueeseen, esimerkiksi matematiikkaan, ja kun tuetaan sekä kyvykkyyskäsityksiä että taitoja samanaikaisesti.
  • Jos kyvykkyyskäsityksiä ja taitoja ei tueta samanaikaisesti, intervention vaikutus jää todennäköisemmin lyhytkestoiseksi.
  • Intervention vaikutus on voimakkaampi silloin, kun se kohdistuu ennalta tunnistettuun riski-ryhmään, eli esimerkiksi lapsiin, joilla on heikko käsitys omista kyvyistään matematiikassa, tai lapsiin joilla on todettu oppimisen vaikeuksia.
  • Opettajien toteuttamat, kyvykkyyskäsityksiin kohdistuvat interventiot näyttävät pääosin tuottavan samoja tuloksia, kuin tutkijoiden toteuttamat interventiot.

Pyrittäessä vaikuttamaan ja muokkaamaan lapsen käsityksiä omasta kyvykkyydestään, keskeistä on se, miten lapsi mieltää oman tekemisensä ja yrittämisensä merkityksen. Koska vain yrittämisen määrää ja intensiteettiä lisäämällä voidaan saada vaikutuksia myös varsinaiseen suoritukseen, lapsella tulisi olla ajatus ja kokemus siitä, että yrittäminen ja panostus kannattavat. Tämän vuoksi interventioissa keskitytään palautteen annon avulla vahvistamaan lapsen kokemuksia siitä, että hän kykenee oppimaan kyseessä olevia oppisisältöjä ja että hänen yrittämisensä ja harjoittelu vaikuttavat lopputulokseen. Tämän osoittaminen edellyttää sitä, että lapselle annettu palaute on mahdollisimman tarkkaa (esim. edistyminen ja yrittämisen merkitys osoitetaan selvästi, tietyn tehtävän yhteydessä ja lyhyellä aikavälillä). Kyvykkyyskäsityksiin kohdistuvista intervention keinoista on tutkimusten perusteella tehty seuraavia havaintoja (ks. esim. (Kamins & Dweck, 1999; Mueller & Dweck, 1998; O’Mara, 2006) :

  • Interventiokeinoista voimakkain vaikutus näyttää olevan palautteella, joka kohdistuu oppijan onnistumista tai osaamista selittäviin tekijöihin, eli attribuutioihin. Attribuutiot kuvastavat sitä, näkeekö oppija onnistumisensa tai epäonnistumisensa syyksi esimerkiksi yrittämisen, kykynsä vai sattuman.
  • Muita intervention keinoja ovat: tavoitteisiin keskittyvä palaute, yleinen palaute ja kehu sekä tiettyyn tehtävään liittyvä palaute ja kehu.
  • Tiettyyn tehtävään liittyvä palaute ja kehu on tutkimusten mukaan tehokkaampaa kuin yleisempi palaute ja kehu.
  • Oppijan persoonaan liittyviin ominaisuuksiin (esim. kyvykkyys, älykkyys) keskittyvä kehu voi olla haitallista ja johtaa luovuttamiseen ja avuttomuuden kokemuksiin.

Kyvykkyys-intervention käytännön toteutusta kuvataan tarkemmin osiossa Palaute intervention välineenä.

Lähteet

  • Haney, P. & Durlak, J. A. (1998). Changing self-esteem in children and adolescents: A meta-analytic review. Journal of Clinical Child Psychology, 27(4) ,423–433.
  • Hattie, J. A. (1992). Self-concept. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
  • Huang, C. (2011). Self-concept and academic achievement: A meta-analysis of longitudinal relations. Journal of School Psychology, 49, 505–528.
  • Kamins, M.L., & Dweck, C.S. (1999). Person versus process praise and criticism: Implications for contingent self-worth and coping. Developmental Psychology, 35, 835–847.
  • Mueller, C. M., & Dweck, C. S. (1998). Praise for intelligence can undermine children’s motivation and performance. Journal of Personality and Social Psychology, 75, 33–52.
  • Robertson, J. S. (2000). Is attribution training a worthwhile classroom intervention for K-12 students with learning difficulties? Educational Psychology Review, 12(1), 111–134.
  • O’Mara, A. J., Marsh, H. W., Craven, R. G., & Debus, R. L. (2006). Do self-concept interventions make a difference? A synergistic blend of construct validation and meta-analysis. Educational Psychologist, 41(3), 181–206.
  • Weiner, B. (1986). An attributional theory of motivation and emotion. New York: Springer-Verlag.