Mitkä ovat keskeiset tässä vaiheessa kehitettävät taidot?

Luokittelu tarkoittaa tässä vaiheessa lasten taitoa vertailla ja vertailun perusteella luokitella esineitä niiden ominaisuuksien mukaan (esim. väri, koko, liikkumistapa). Ominaisuus voidaan nimetä muuttujaksi. Näin ollen ominaisuus 1 (eli muuttuja 1) voisi olla väri, ominaisuus 2 (muuttuja 2) olisi koko ja niin edelleen. Jokaiselle muuttujalle voidaan puolestaan antaa arvo, joka väri-muuttujassa voisi olla sininen, punainen, turkoosi, viherpilkkuinen jne. ja vastaavasti koko-muuttujassa pieni, keskikokoinen ja suuri. Liikkumistapa-muuttujan arvoja voivat puolestaan olla uiden, kävellen, juosten, hyppien, lentäen ja niin edelleen.

Tehtävät vaikeutuvat muuttujien ja niiden saamien arvojen lukumäärän kasvaessa. Sinisten ja samankokoisten kolmioiden ja nelikulmioiden luokittelu esimerkiksi kahteen eri ryhmään on vielä helppoa: muuttujia on vain yksi (muoto), ja sillä on vain kaksi arvoa (kolmio ja neliö). Kun tehtävään lisätään yksi muuttuja, jolla on kaksi arvoa – esimerkiksi kolmiot, joita on kahdenvärisiä –, tehtävä vaikeutuu huomattavasti.

Sarjoittaminen tarkoittaa kykyä vertailla esineiden keskinäisiä suhteita ja järjestää niitä niin, että ne muodostavat sarjan. Sarjoittamisen taito on keskeinen määrien ymmärtämisessä sekä monissa käytännön toiminnoissa, joita vanhemmat lapset pitävät itsestään selvinä. Perustehtävänä on esimerkiksi tavaroiden asettaminen suuruus- tai pituusjärjestykseen. Esioperationaalisessa vaiheessa olevan lapsen muistikapasiteetti on vielä hyvin rajallinen. Hänen on vaikea keskittyä useampaan kuin kahteen vertailtavana olevaan tikkuun kerrallaan tai muistaa tarkistaa, että tikkujen toiset päät olisivat mittausvaiheessa samalla tasolla. Esioperationaalisessa vaiheessa olevilla lapsilla on taipumus muodostaa useita kahden tai kolmen tikun sarjoja, mutta he eivät kykene näkemään sarjoja kokonaisuutena.

Aikajärjestyksen voidaan ajatella edustavan samankaltaista sarjoittamista kuin edellä, mutta sarjoittamisen perusteena ovat aikasuhteet. Esioperationaalisessa vaiheessa olevilla lapsilla on taipumus katsoa ainoastaan kahta kuvaa kerrallaan ja vertailla niitä ominaisuus ominaisuudelta. Konkreettisten operaatioiden kehittyessä lapset kykenevät pitämään mielessään useamman kuin kahden kuvan ominaisuuksia. Näin he vähitellen pystyvät muodostamaan sarjoja. Molemmissa eli sarjoittamisen ja aikajärjestyksen tehtävissä on kyse induktiivisesta päättelystä eli sarjan järjestämisestä suhteita vertailemalla.

Syytä ja seurausta etsittäessä on vastattava kysymykseen mikä aiheuttaa mitäkin. Tämä osa-alue on helppo kuvata kehityksellisesti, mutta ajattelun tuoma laadullinen muutos on paikallistettavissa hankalammin. Yleisesti voidaan sanoa, että lapsi pystyy konkreettisten operaatioiden vaiheessa selittämään ilmiöitä muuntelemalla muuttujaa. Lapsi voi oivaltaa, mistä varjo syntyy ja miksi se suurenee, jos mennään lähemmäksi valonlähdettä. Tähän osa-alueeseen voidaan luokitella myös edellä kuvattu deduktiivinen päättely.

Egosentrismi ja spatiaalinen hahmottaminen. Tässä vaiheessa keskeinen kehittyvä osa-alue on lapsen kyky asettua toisen asemaan eli vaihtaa perspektiiviä. Esioperationaalisessa vaiheessa lapselle on ominaista egosentrismi eli asioiden arviointi vain omasta näkökulmasta. Hän pystyy erottamaan itsen muista, mutta ei pysty erottamaan sosiaalista perspektiiviä: toisen ajattelua tai tunteita omastaan.

Egosentrismistä poiskasvaminen tapahtuu yleensä vaiheittain; aluksi lapsuusikään tultaessa lapsessa kehittyy tietoisuus siitä, että toisella on oma perspektiivinsä, mikä voi olla samanlainen tai erilainen kuin hänen omansa. Tyypillistä kuitenkin on, että lapsi pyrkii keskittymään omaan perspektiiviinsä pikemminkin kuin sovittamaan eri näkökulmia yhteen. Tämä on niin kutsuttu roolinoton ensimmäinen vaihe.

Roolinoton toinen vaihe, joka alkaa yleensä noin kahdeksannen ikävuoden jälkeen, ilmenee siten, että kuvittelemalla itsensä toisen asemaan lapsi voi arvioida hänen tarkoituksiaan, tunteitaan ja toimintaansa. Hän käsittää eri näkökulmat vuoron perään, mutta ei pysty vielä siirtymään täysin tilanteen ulkopuolelle arvioimaan objektiivisesti tilannetta tai tapahtumaketjua. Esioperationaalisessa vaiheessa olevilla lapsilla on siis vaikeuksia ottaa toisten perspektiivi. Käytännössä he eivät osaa käyttää kuvittelukykyään vielä niin, että pystyisivät siirtymään toisen asemaan. Tämä ei rajoitu pelkästään roolin ottamiseen vaan kyseessä on myös mentaalisen rotaation kehittymättömyys; konkreettisesti ajateltuna lapsi ei osaa vielä kuvitella, miltä W-kirjain näyttää, kun se sivuttain tai ylösalaisin, tai miltä H-kirjain näyttää kyljelleen käännettynä.