Toiminnanohjauksen kolme keskeistä osa-aluetta

Toiminnanohjauksen käsitteen määrittely ei vielä tänäkään päivänä ole täysin selkeä, ja tieteellisissä tutkimuksissa pohditaan erityisesti sitä, minkälaiset ihmisen tavoitteelliset toiminnot kuuluvat toiminnanohjaukseen. Huomioitavaa ja merkityksellistä on myös se, että toiminnanohjauksen tutkimusta tehdään tänä päivänä paljon ja siten myös käsitteenmäärittely on muovautunut huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana.

Toiminnanohjaus voidaan nähdä sekä jakamattomana kognitiivisena prosessina että suhteellisen itsenäisistä osa-alueista koostuvana kykynä (Lehto ym., 2003). Jälkimmäinen näkemys, jota Miyaken ja muiden (2000) kolmen osa-alueen malli edustaa, on helpompi operationalisoida, ja se on saavuttanut suuremman suosion toiminnanohjauksen tutkimuksessa. Malli auttaa myös hahmottamaan ja erittelemään, mitä kykyjä toiminnanohjauksen testit mittaavat.

Toiminnanohjauksen kolmen keskeisen osa-alueen malli (Miyake ym., 2000) koostuu seuraavista kyvyistä: inhibitio, työmuisti ja kognitiivinen joustavuus (kuvio 1). Se, mikä tällaisessa kolmen osa-alueen mukaisessa toiminnanohjauksen määrittelyssä on merkittävää, liittyy osa-alueiden muodostamaan kokonaisuuteen ja kykyjen välisiin yhteisiin tekijöihin. Tällä tarkoitetaan sitä, että inhibitiokyky vaikuttaa työmuistiimme, samoin työmuisti kognitiiviseen joustavuuteen ja inhibitioon. Huomioitavaa on myös se, että etenkin lasten kehittyvistä toiminnanohjauksen kyvyistä näitä taitoja on vaikea selkeästi erotella toisistaan. Tämä vaikuttaa myös erilaisiin testeihin, jotka mittaavat toiminnanohjausta.

Toiminnanohjauksen osa-alueiden yhteisellä pohjalla ja päällekkäisyydellä tarkoitetaan sitä, että osa-alueiden takana on sama kognitiivinen mekanismi tai kyky (Lampinen, 2015). Toiminnanohjauksen kolmea osa-aluetta yhdistävät toiminnalliset erot ja yhteneväisyydet (St Clair-Thompson & Gathercole, 2006; Lehto ym., 2003; Miyake ym., 2000; St Clair-Thompson, 2011). Käsitystä osa-alueiden erillisyydestä tukee se, että tutkimusaineistoja kuvaa paremmin kolmen, suhteellisen erillisen faktorin malli kuin useamman faktorin mallit (Lehto ym., 2003). Tästä huolimatta osa-alueita mittaavien tehtävien välillä esiintyy korrelaatiota.

Sekä aikuisilla (Miyake ym., 2000) että ainakin yli 8-vuotiailla lapsilla (Lehto ym., 2003) eri osa-alueita mittaavien tehtävien välinen korrelaatio on ollut suhteellisen korkea (enintään r = .4), mikä viittaa osa-alueiden olevan osin yhtenäisiä. Esimerkiksi inhibition ja työmuistin testisuoriutumisessa ilmenevälle päällekkäisyydelle on esitetty kolme mahdollista selitystä: 1) työmuistitehtävässä inhibitiota voidaan tarvita väärien vasteiden estämiseksi, 2) osa-alueiden taustalla voi olla sama kognitiivinen mekanismi, tai 3) inhibitiotehtävässä tarvitaan työmuistia, esimerkiksi tehtävänannon ylläpitämiseksi muistissa (McNab ym., 2008). Aivokuvantamistutkimukset ovat tukeneet toiminnallisen tason johtopäätöksiä, ainakin erillisyyden osalta: osa-alueiden on havaittu olevan suhteellisen erillisiä, mutta jakavan myös samoja aktivaatioalueita (Collette ym., 2005; McNab ym., 2008; Lampinen, 2015).

Kuvio 1

Lähteet

  • Collette, F., Linden, M. V., Laureys, S., Delfiore, G., Degueldre, C., Luxen, A. & Salmon, E. (2005). Exploring the unity and diversity of the neural substrates of executive functioning. Human Brain Mapping, 25, 409–423.
  • Lampinen, A. (2015). 4–6-vuotiaiden lasten toiminnanohjauksen harjoittaminen ja sen yhteys akateemiseen suoriutumiseen. Kandidaatin tutkielma, kognitiotiede, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
  • Lehto, J. E., Juujärvi, P., Kooistra, L. & Pulkkinen, L. (2003). Dimensions of executive functioning: Evidence from children. British Journal of Developmental Psychology 21, 59–80.
  • McNab, F., Leroux, G., Strand, F., Thorell, L., Bergman, S. & Klingberg, T. (2008). Common and unique components of inhibition and working memory: An fMRI, within-subjects investigation. Neuropsychologia, 46, 2668–2682.
  • Miyake, A., Friedman, N. P., Emerson, M. J., Witzki, A. H., Howertwer, A. & Wager, T. D. (2000). The unity and diversity of executive functions and their contributions to complex “frontal lobe” tasks: a latent variable analysis. Cognitive Psychology, 41, 49–100.
  • St Clair-Thompson, H. L. & Gathercole, S. E. (2006). Executive functions and achievements in school: Shifting, updating, inhibition, and working memory. The Quarterly Journal of Experimental Psychology, 59, 745–759.