Tiedonlähteet

Tällä sivulla kerrotaan, minkälaisia tiedonlähteitä käytetään yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa.

Lähteet ovat painettuja, elektronisia tai suullisia tiedon ilmaisuja, joihin tutkimus tai muu tieteellinen esitys perustuu. Lähteitä käytetään myös esimerkiksi yleiskuvan muodostamiseen aihepiiristä, faktatietojen etsimiseen ja alan peruskäsitteisiin tutustumiseen.

Ensi- ja toissijaiset lähteet

Lähteet voidaan jakaa lähteen alkuperäisyysasteen mukaan ensisijaisiin ja toissijaisiin lähteisiin.

Ensisijaiset lähteet (primary sources) sisältävät uutta tietoa ensi kertaa ilmaistuna tai täydellisesti toistettuna. Ensisijaisia lähteitä:

  • Väitöskirjat ja tutkimusraportit ovat usein käytettyjä ensisijaisia lähteitä.
  • Uutta tutkimusta raportoivat tutkimusartikkelit ovat ensisijaisia lähteitä, joita julkaistaan eri aihepiireihin keskittyvissä tieteellisissä aikakauslehdissä. Osa tieteellisistä lehdistä käyttää artikkelien laadun varmistukseen vertaisarviointia. Se tarkoittaa, että alan asiantuntijat tarkistavat ja hyväksyvät artikkelit ennen julkaisua (nk. peer review). Esimerkiksi lääke- ja luonnontieteissä lehtiartikkelit ovat käytetyimpiä ensisijaisia lähteitä.
  • Tieteelliset lehdet sisältävät myös aikaisempaa tutkimusta esitteleviä ja kommentoivia katsausartikkeleita, tutkimusjulkaisujen arviointeja sekä muita keskustelupuheenvuoroja. Tällaiset artikkelit eivät aina täytä ensisijaisten tieteellisten lähteiden kriteerejä.
  • Joillakin aloilla, esimerkiksi humanistisissa ja teologisissa tieteissä, ensisijaiset lähteet ovat usein kirjoja.
  • Joillakin humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla voidaan puhua ensisijaisista tai alkuperäisistä lähteistä, kun tarkoitetaan tutkimuksen kohteena olevia dokumentteja (esim. kirjeet, päiväkirjat, kuvalehdet, sarjakuvat). Näistä käytetään usein myös termiä lähdeaineistot erotukseksi uusia tutkimustuloksia esittävistä ensisijaisista tutkimusjulkaisulähteistä.

Toissijaiset lähteet (secondary sources) tiivistävät, jäsentävät, kokoavat ja auttavat löytämään ensisijaisissa lähteissä esitettyä tietoa. Käytetyimpiä toissijaisia lähteitä ovat:

  • kirjallisuusviitteet
  • tiivistelmät
  • hakuteokset (mm. käsikirjat, sanakirjat ja ensyklopediat eli tietosanakirjat)
  • oppikirjat

Hakuteokset tarjoavat tietyn aihealueen keskeisen tietoaineksen hakutermeittäin järjestettynä. Ne antavat suoran vastauksen tiettyä faktatietoa koskevaan kysymykseen. Hakuteokset auttavat hahmottamaan kiinnostavan aihepiirin yleiskuvaa tai tutustuttavat kyseisen aiheen termistöön.

  • Tieteen kansallinen termipankki sisältää Suomessa harjoitettavien tieteenalojen termistöä. Termipankki on luotu yhteistyössä tiedeyhteisön asiantuntijoiden kanssa.

Tutkimuksen prosessissa voi hyödyntää joissain tapauksissa myös muuta aineistoa reittinä muihin tiedonlähteisiin. Kaiken aineiston suhteen kannattaa muistaa lähdekritiikki erityisesti, jos se on julkaistu sivustolla, jolla ei ole asiantuntijoista koostuvaa toimituskuntaa. Wikipedia on yhteisöllisesti tuotettu sivusto, jonne voi kirjoittaa artikkelin kuka tahansa. Wikipediaa ei ole tarkoitettu tieteellisen tutkimuksen ensisijaiseksi lähteeksi.

Tutkimuksen konteksti määrittää sitä, millaisten lähteiden kautta tutkimuskohdetta kannattaa lähestyä.

Tieteellisen työn tulee tukeutua mahdollisimman paljon ensisijaisiin lähteisiin. Näin voidaan varmistaa lähdeaineiston luotettavuus.

Lisätietoa julkaisutyypeistä löydät Oulun yliopiston kirjaston oppaasta.


Tietokannat

Tietoa kootaan, järjestetään ja tallennetaan erilaisiin tietokantoihin (database). Tietokannasta on helppo hakea tietoa, koska tieto on järjestetty selkeisiin kenttiin, joihin haku voidaan kohdistaa. Omaan aiheeseen sopivia tietokantoja kannattaa etsiä ResearchGuides-oppaista.

Tiedonhankinnan näkökulmasta tietokannat jaotellaan usein kokoteksti-, fakta- ja viitetietokantoihin.

Kokotekstitietokannat sisältävät julkaisujen täydellisen sisällön, esimerkiksi kirja- tai lehtiartikkelin, tutkimusraportin, opinnäytteen, hakuteoksen tai kirjan. Kokotekstitietokantojen etuna on, että löydetty julkaisu saadaan välittömästi käyttöön.

Faktatietokannat sisältävät faktatietoja lukujen, kuvien, tekstin yms. muodossa ja antavat suoraan vastauksen faktatietoa koskevaan kysymykseen. Esimerkiksi tilastotietokannat ja erilaiset hakemistot ovat faktatietokantoja.

Viitetietokannat sisältävät julkaisujen viitetiedot ja usein myös julkaisun tiivistelmän eli abstraktin. Viitetiedot sisältävät julkaisun bibliografiset tiedot ja keskeistä sisältöä kuvaavia termejä, kuten asiasanoja ja luokituskoodeja. Viitetietojen perusteella voidaan etsiä halutut julkaisut.

Monet tietokannat ovat kokoteksti- ja viitetietokantojen yhdistelmiä. Niissä osa julkaisuista on luettavissa täydellisenä, osasta julkaisuja on saatavilla vain bibliografiset tiedot ja tiivistelmä.

Seuraava kuva esittää otteen eräästä viitetietokannasta (Medline-tietokanta):

kuvassa erään teoksen täydet, pitkät viitetiedot tietokannasta